Tulosta Tulosta Lähetä linkki Bookmark and Share

VTT: Alusten jätevesipäästöjen ravinnekuormitus Itämerellä vähäinen, mutta ei merkityksetön

25.06.2009


VTT:n tekemän tutkimuksen mukaan laivojen jätevesien vaikutus Itämeren tilaan on vähäinen, mutta ei kuitenkaan merkityksetön, sillä laivojen käsittelemättömistä jätevesistä mereen kulkeutuvat ravinteet kiihdyttävät levien kasvua. Laivojen jätevesiä huomattavasti suurempi typen lähde ovat niiden pakokaasut. Itämeren suurimmat ravinnekuormittajat ovat valuma-alueen maatalous ja yhdyskuntien jätevedet.

VTT:n tekemän selvityksen tavoitteena oli saada käsitys laivojen jätevesien ravinnekuormituksen suuruusluokasta Itämerellä. Tulokset osoittivat, että laivojen jätevesien osuus kokonaiskuormituksesta on pieni: typen osalta 0,04 % ja fosforin 0,3 %. Laivojen pakokaasujen mukana Itämereen päätyy vuosittain jätevesipäästöihin verrattuna merkittävästi suurempi määrä rehevöittävää typpeä. Vuosituhannen vaihteessa Itämeren typen ilmalaskeumasta 6 % oli peräisin laivaliikenteen päästöistä.

Laivojen jätevesien ympäristövaikutus on kuitenkin merkittävämpi kuin pelkät prosenttiosuudet antavat ymmärtää. Jätevesien ravinteet ovat pääosin leville biologisesti käyttökelpoisessa muodossa. Lisäksi merkittävä osa laivojen jätevesien sisältämistä ravinteista päätyy Itämereen kesällä, jolloin levät ovat jo käyttäneet suurimman osan veteen keväällä valumavesien mukana liuenneesta typestä ja fosforista. Jätevesipäästöillä on myös paikallisia haittavaikutuksia vilkkaasti liikennöityjen laivareittien varsilla. Jätevesien mukana mereen joutuu myös taudinaiheuttajia, raskasmetalleja ja vesieliöille haitallisia orgaanisia yhdisteitä.

Itämeren suurimmat typen ja fosforin lähteet ovat valuma-alueen maatalous ja yhdyskuntien puutteellisesti puhdistetut jätevedet. Noin neljännes typpikuormasta tulee ilmalaskeumana. Jokien ja rannikon pistemäisten lähteiden mukana Itämereen tuli vuosituhannen alussa vuosittain 744 900 tonnia typpeä (n. 74 % kokonaismäärästä). Typpilaskeuma oli 264 100 tonnia (n. 26 %). Itämeren 34 500 tonnin fosforikuorma tulee lähes kokonaan (99 %) maalta valumavesien mukana. Alusjätevesien arvioitu vuosittainen ravinnekuormitus on typen osalta 356 tonnia (0,04 %) ja fosforin osalta 119 tonnia (0,3 %).

Nykytilanne laivojen jätevesien käsittelyssä

Pääosa säännöllisessä liikenteessä olevien alusten jätevesistä pumpataan satamassa viemäriverkkoon ja sitä kautta vedenpuhdistamoon Helsingissä, Tukholmassa tai Tallinnassa. Helsingin Sataman mukaan vuonna 2008 kaikki säännöllisen matkustajaliikenteen alukset pumppasivat jätevettä viemäriverkkoon satamassa. Varustamoiden ympäristötietoisuus on lisääntynyt, sillä jätevettä pumpataan satamiin selvästi enemmän kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Lisäksi satamien vastaanottojärjestelmät ovat kehittyneet.

Käsiteltyä ja desinfioitua käymäläjätevettä saa kansainvälisten merenkulkusäännösten mukaan päästää mereen vähintään 3 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta. Käsittelemätöntä käymäläjätevettä saa päästää yli 12 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta kohtuullisella nopeudella aluksen nopeuden ollessa vähintään 4 solmua.

Mikäli laivojen jätevesien ravinnepitoisuuksille tulevaisuudessa asetetaan rajoituksia, asettaa se vaatimuksia puhdistuslaitevalmistajien ja varustamoiden lisäksi myös satamien vastaanottolaitteistoille. Jätevesien puhdistaminen laivalla tai satamaan kuljettaminen voi olla kilpailuetu varustamoille, sillä Itämeren huono kunto huolestuttaa matkustajia.

Itämeren heikon tilanteen vuoksi kaikenlainen ravinteiden vähentäminen on välttämätöntä. Laivojen jätevesiä olisi helpompi hallita kuin maatalouden aiheuttamia ravinnepäästöjä. Laivojen jätevesien puhdistaminen jo laivalla on teknisesti mahdollista, mutta se vaatisi investointeja kalliiseen puhdistamoteknologiaan ja ei ole sen vuoksi yleistynyt. Laivoilla tapahtuvan jätevesien käsittelyn vaihtoehtona tulee olla myös mahdollisuus jättää jätevedet satamiin. Tällä hetkellä varustamot suhtautuvat varauksella saatavilla oleviin alusjätevesien vastaanottopalveluihin, koska niiden määrä, laatu ja luotettavuus vaihtelevat paljon eri satamien välillä.

Jätevesien kerääminen laivojen säiliöihin ja pumppaaminen maihin ei myöskään ole ongelmatonta, koska suuret säiliöt vievät tilaa laivan muilta toiminnoilta ja painavat säiliöt vaikuttavat laivan tasapainotukseen ja sitä kautta myös turvallisuuteen. VTT:n tekemän tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että alusten jätevesipuhdistamoteknologiassa voisi olla kehitystyön tarvetta ja myös liiketoimintapotentiaalia.

Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään muun muassa Itämeren suojelukomission HELCOM Maritime -työryhmän (http://www.helcom.fi/groups/maritime/) työskentelyssä. Työryhmän työn tavoitteena on ehkäistä laivaliikenteestä aiheutuvaa meriympäristön pilaantumista, ja Itämeren nimeäminen Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n sopimuksella erityisalueeksi, jossa rajoitetaan laivojen jätevesipäästöjen aiheuttamaa ravinnekuormitusta.

VTT:n selvitys perustuu satamalaitoksilta, varustamoilta ja lähdekirjallisuudesta kerättyihin tietoihin. Arviossa käsiteltiin matkustaja-aluksia, risteilijöitä sekä rahtialuksia. Huviveneet eivät olleet tarkastelussa mukana. Alusliikenteen jätevesien osuutta Itämerta rehevöittävistä päästöistä selvitettiin VTT:n toimesta ensimmäistä kertaa vuonna 2007, ja selvitys päivitettiin tänä vuonna. Tutkimuksen on rahoittanut Merenkulkulaitos.

Lähteet:

Itämeriportaali http://www.fimr.fi/

HELCOM: http://www.helcom.fi/

Tutkimusjulkaisu verkossa: http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2009/VTT_R_07396_08.pdf

Taustatietoa Itämerestä

Itämeri on vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovesiallas. Itämeren vesi on sekoitus valtameren vettä ja lukuisten jokien tuomaa makeaa vettä. Itämeren veden keskisuolaisuus on alle 10 promillea. Pintaveden suolaisuus voi eteläisellä Itämerellä olla paikoin 12 ‰, pohjaveden suolaisuus jopa yli 20 ‰. Jokisuistoissa, kuten Pietarin edustalla, vesi on lähes suolatonta. Valtamerien suolapitoisuus on keskimäärin 35 ‰.

Nykyisen Itämeren pinta-ala on 422 000 km2 ja tilavuus 21 000 km3. Valuma-alueen laajuus on yli 1 700 000 km2 ja valuma-alueella asuu 85 miljoonaa ihmistä. Itämeren keskisyvyys on vain 55 m, kun muista sisämeristä Välimeren keskisyvyyskin on 1000 m ja valtamerten keskisyvyys on useampia kilometrejä. Itämeren suurin syvyys on vain 450 m.

Merialueen suljetusta muodosta johtuen veden vaihtuvuus on erittäin hidasta keskimääräisen veden kiertoajan ollessa 25–35 vuotta. Veden hitaasta vaihtuvuudesta johtuen veteen päässeet ravinteet pysyvät siellä pitkään. Ainutlaatuisen ekosysteemin ja hydrogeologisten ominaispiirteidensä vuoksi Itämeri on erityisen herkkä rehevöitymiselle. Rehevöityminen on merkittävin ympäristöongelma Itämeren alueella. Lisäksi Itämeri on yksi vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista maailmassa, ja sekä alusten koko että lukumäärä ovat viime vuosina kasvaneet.


Lisätietoja

Jukka Sassi
Tutkimusinsinööri
020 722 5322

Saara Hänninen
Tutkija
020 722 6866

 

 

Lisätietoja

Jukka Sassi
Tutkimusinsinööri
020 722 5322

Saara Hänninen
Tutkija
020 722 6866