Teknologiasta liiketoimintaa

Tulosta Lähetä linkki

VTT:n selvitys: Seinäjoki - Oulu-rata kannattaa muuttaa kaksoisraiteeksi

20.08.2009

Hallituksen elvytyspaketissa on liikenne- ja viestintäministeriön hankeohjelmassa ehdotus reitin peruskunnostamisesta ja radan muuttamisesta kaksiraiteiseksi tietyiltä osilta.

VTT teki Oulun kaupungin, Pohjois-Pohjanmaan Liiton ja Keski-Pohjanmaan Liiton toimeksiannosta selvityksen Seinäjoki−Oulu-rataosuuden muuttamisesta kokonaan kaksiraiteiseksi. Selvityksessä arvioitiin hankkeen yhteiskunnallisia vaikutuksia ja kannattavuutta. Hankkeen suuruuden ja lähtötietoihin liittyvien epävarmuustekijöiden takia kannattavuuslaskelma on suuntaa-antava.

Selvityksen mukaan pääradan kehittäminen täydeksi kaksoisraiteeksi on kannattavampaa kuin nykyisen radan parantaminen, mikäli arvioinnin lähtöoletukset kuten rakennuskustannuksien suuruus ja liikennemarkkinoiden yleinen kehittyminen etenevät oletetulla tavalla. Investoinnin kustannus olisi nykyrahassa noin 1,2 miljardia euroa, mutta pitkällä aikavälillä hanke olisi kannattava ja nykyisen radan kunnostamista parempi vaihtoehto. Laskelmat laadittiin 30 ja 50 vuodelle.

Täyden kaksoisraiteen toteuttamisen hyöty−kustannussuhde on noin 0,9, jos laskenta ulotetaan 30 vuoden päähän. Jos vaikutuksia arvioidaan 50 vuoden aikajänteellä, suhde on noin 1,5. Hankkeen yhteiskunnalle koituva lisäarvo (nettonykyarvo) olisi 50 vuoden tarkastelujaksolla noin 412 miljoonaa euroa varovaisestikin laskien. Jos toteutetaan vain perusparannus Seinäjoki−Oulu-osuudelle, vastaava summa on arviolta noin 180 miljoonaa euroa.

Selvitystä vetäneen VTT:n johtavan tutkijan Pekka Leviäkankaan mukaan ratahankkeiden vaikutukset ovat kauaskantoisia jo pelkästään infrastruktuurin pitkän käyttöiän vuoksi, minkä takia hanketta on sopivaa tarkastella noin 50 vuoden aikajänteellä. Lyhyemmällä jaksolla (30 vuotta) hyötyjä ei ehdi kertyä riittävästi suureen investointikustannukseen nähden.

Mikäli valtiolle koituvia välittömiä budjettivaikutuksia halutaan vähentää, VTT:n mukaan hankkeessa voitaisiin soveltaa ns. PPP-malleja (public-private-partnership). Tällöin yksityinen sektori vastaisi osasta investointia.

Kaksoisraide vähentäisi ympäristöpäästöjä

Seinäjoen ja Oulun välisen rataosuuden kunnostamiseen liittyvällä hankkeella on suuri strateginen merkitys suomalaiselle perusteollisuudelle. Tonneissa mitattuna rataosuus on yksi Suomen vilkkaimpia ja palvelee nykyisin erityisesti metalliteollisuuden kuljetuksia. Hankkeen perustana on tavaraliikenteen ennakoitu kasvu. Seinäjoki−Oulu-osuus halutaan nähdä jatkossakin perusteollisuuden logistisena runkona, joka tukee Perämeren satamien ja suurten kasvukeskusten (Helsinki−Tampere−Oulu) kilpailukykyä. Pohjoisen Suomen kaivoshankkeiden toteutuminen lisää merkittävästi radan kehittämisen tarvetta.

Hankkeella olisi teollisuuden ja kaupan hyötyjen lisäksi myönteisiä vaikutuksia turvallisuuteen ja ympäristöön: kaksoisraide mahdollistaisi nykyistä kilpailukykyisemmän liikkumis- ja rahtivaihtoehdon tie- ja lentoliikenteelle. Liikenteen siirtyminen raiteille maantien tai lentoliikenteen sijaan vähentäisi paitsi päästöjä myös liikenneonnettomuuksia. Pelkästään tavaraliikenteen hiilidioksidipäästöt pienenisivät noin miljoona tonnia vuodessa. Uusi rata mahdollistaisi myös esimerkiksi 30 000 rekkakuljetuksen vuotuisen siirtymisen teiltä raiteille.

Leviäkankaan mukaan hanketta voidaan pitää ns. muutosinvestointina, joka muuttaa kuljetus- ja liikennemarkkinoita ympäristön ja kuljetusliiketoiminnan kannalta myönteiseen suuntaan. Hanke on myös selvästi valtakunnallinen: Helsingin, Tampereen ja Oulun väliset henkilö- ja tavaravirrat hyötyvät hankkeesta eniten, mutta hyötyjiä ovat myös radanvarren asutuksen ja tuotannon keskukset sekä liikenteen solmupisteet Seinäjoki, Kokkola, Ylivieska ja Raahe.

”Vaikka Seinäjoki−Oulu-kaksoisraide on nykytiedoilla arvioituna yhteiskuntataloudellisesti kannattava hanke, täytyy huomioida, että sen kannattavuus edellyttää riittävää investointivolyymia ja tehokasta toteutusta. On myös huomioitava, että pitkän aikavälin laskenta sisältää aina epävarmuustekijöitä. Päätöksenteko tällaisissa hankkeissa edellyttää tiettyä riskien hyväksymistä ja tahtotilaa”, Leviäkangas sanoo.

Tutkimusraportti: http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2009/VTT_R_03550_09.pdf