Suomalainen kaksostutkimus antaa uutta tietoa rasvasolujen käyttäytymisestä liikalihavuudessa
08.06.2011
Tutkimus selvittää liikalihavuuden ja siihen liittyvän aikuisiän diabeteksen syntymekanismia
Tällä hetkellä ymmärretään vielä huonosti, miten liikalihavuus johtaa tiettyjen kansanterveydellisesti merkittävien sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen. VTT:n tutkimusprofessori Matej Oresicin johtama tutkimus osoittaa, että kehon rasvasolujen solukalvojen sopeutuminen liikalihavuuteen on pääroolissa tulehduksellisten häiriötilojen kehittymisessä. Tutkimustulokset on julkistettu 7.6.2011 PLoS Biology-tiedelehdessä.
Miljoonat aikuiset maailmalla voidaan luokitella liikalihaviksi. Moni heistä
kärsii metaboliseksi syndroomaksi kutsutusta häiriöstä, johon liittyy korkean
verenpaineen ja korkean veren kolesterolipitoisuuden kaltaisia oireita. Heillä
on myös kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2
diabetekseen. Liikalihavuus saattaa olla suurin syy näihin ongelmiin - mutta
miksi?
Erikoislääkäri Kirsi H. Pietiläinen (HYKSin
Lihavuustutkimusyksikkö), professori Antonio Vidal-Puig (Cambridgen yliopisto)
ja tutkimusprofessori Matej Orešič (VTT) kollegoineen ovat etsineet vastausta
tähän kysymykseen uudessa tutkimuksessaan.
Tutkimusryhmä
tutki geneettisesti identtisistä kaksospareista otettuja rasvakudoskoepaloja,
joista määritettiin lipidien molekyylitason koostumus lipidomiikan avulla.
Kaksosparit oli valittu niin, että toinen kaksosista oli liikalihava, mutta
kuitenkin terve, kun taas toinen kaksonen oli normaalipainoinen. Identtisillä
kaksosilla on sama DNA-rakenne ja sama lapsuusajan kasvuympäristö, joten
näiden oleellisten tekijöiden vaikutus aikuisiän fenotyyppiin voitiin sulkea
pois. Näin voitiin keskittyä tutkimaan muita liikalihavuuteen vaikuttavia
pääasiallisia tekijöitä, kuten aikuisiän ruokavaliota ja elämäntapavalintoja.
Kaksosparien
ruokavalioiden vertailu osoitti, että liikalihava kaksonen sai ruuastaan
vähemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja kuin heidän normaalipainoinen
kaksosparinsa. Ruuan rasvakoostumus taas vaikuttaa oleellisesti kehon
lipidikoostumukseen. Tutkijoille oli yllätys, että liikalihavien kaksosten
rasvakudoksista löytyi suurempia pitoisuuksia tiettyjä monityydyttymättömiä
rasvahappoja sisältäviä fosfolipidejä kuin heidän normaalipainoisten
kaksospariensa rasvakudoksista.
Tulokset ovat
mielenkiintoisia, koska solukalvo koostuu pääasiassa lipideistä ja
lipidikoostumuksen muuttuessa myös solukalvon fysikaaliset ominaisuudet, kuten
sen liikkuvuus, muuttuvat. Kun tutkijat mallinsivat laskennallisesti
lipidikoostumuksen muutoksen vaikutusta rasvasolujen solukalvoon, he
havaitsivat, että tutkimuksessa havaitut yllättävät lipidimuutokset
liikalihavien kaksosten rasvakudoksessa tasapainottivat toisiaan niin, että
solukalvon liikkuvuus pysyi entisellään. Tulosten perusteella tutkijat
päättelivät, että muutokset liikalihavien yksilöiden lipidikoostumuksessa
saattavat itse asiassa olla elimistön tapa mukauttaa solukalvon toimintaa, kun
rasvasolut kasvavat voimakkaasti. Lisätutkimukset kuitenkin viittasivat
siihen, että tällä mukautumisella on tietyt rajansa ja sairaalloisesti
liikalihavilla tämä mukautumismekanismi ei enää toimi.
Tutkiakseen,
kuinka tämä mukautumisvaste saavutetaan ja tunnistaakseen näiden
säätelymekanismien takana olevat muutokset, tutkijat sovelsivat tilastollista
verkostoanalyysiä, joka perustui kliinisiin ja geneettisiin muuttujiin.
Tulokset osoittivat, että rasvahapon ketjunpituutta koodaava Elovl6-geeni
saattaa vaikuttaa rasvahappokoostumuksen muutoksiin liikalihavilla ihmisillä.
Kun tutkijat vaimensivat tämän geenin vaikutusta kasvatetuissa rasvasoluissa
tehdyssä kokeessa, he havaitsivat, että solut eivät enää kyenneet mukauttamaan
lipidikoostumustaan samaan tapaan kuin oli havaittu liikalihavissa kaksosissa.
Tulokset
viittaavat siihen, että elimistöllä on tiettyjä mekanismeja, joilla ne
sopeutuvat rasvan ylimäärään. Nämä tulokset auttavat myös selittämään, miksi
liikalihavilla ihmisillä on suuri riski sairastua tulehduksellisiin
häiriöihin, kuten tyypin 2 diabetekseen: nämä liikalihavien ihmisten
rasvasoluihin kertyvät lipidit edeltävät yhdisteitä, jotka häiritsevät
immuunijärjestelmän toimintaa. Tutkimuksessa saadut havainnot on vielä
vahvistettava lisätutkimuksilla. Ne antavat kuitenkin tutkijoille arvokkaan
näkökulman, josta lihavuusongelmaa voidaan lähestyä.
Viite
K. Pietiläinen, T. Róg, T. Seppänen-Laakso, S. Virtue, P. Gopalacharyulu, J. Tang, S. Rodriguez-Cuenca, A. Maciejewski, J. Naukkarinen, A. Rissanen, A.-L. Ruskeepää, P. Niemelä, V. Velagapudi, S. Castillo, M. Sysi-Aho, T. Hyötyläinen, J. Kaprio, H. Yki-Järvinen, I. Vattulainen, A. Vidal-Puig, M. Orešič, Association of lipidome remodeling in the adipocyte membrane with acquired obesity in humans, PLoS Biol. 9(6), e1000623 (2011).
