VTT: Infrarakentaminen valintojen edessä, lisäpanostuksiin ei juurikaan mahdollisuuksia
06.03.2012
Suomen ja Ruotsin investoinnit infrarakentamiseen ovat kansainvälisesti verrattuna korkeita. Jatkossa Suomella ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia nostaa infraan käytettäviä panostuksia lähivuosien heikkojen talousnäkymien, julkisen sektorin rahoitusvajeen sekä infrarakentamisen kohonneiden kustannusten takia. Tilanne pakottaa miettimään entistä tarkemmin infrarakentamisen tulevia painotuksia.
Suomessa ja Ruotsissa käytetään vuosittain infrarakentamiseen noin 1000 euroa
henkilöä kohden, eli noin kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Määrä on
kansainvälisesti korkea, sillä esimerkiksi Euroopassa infrarakentamiseen
investoidaan keskimäärin 600 euroa henkilöä kohden, eli runsas kaksi
prosenttia bruttokansantuotteesta.
Ruotsi on kasvattanut
infrarakentamista viime vuosina merkittävästi. Panostukset ovat keskittyneet
erityisesti ratojen, teiden ja energiantuotannon rakentamiseen, eikä talouden
taantuma ole vaikuttanut investointien määrään. Aikaisemmin Ruotsin
investoinnit infrastruktuuriin ovat olleet vähäisempiä, ja investointien
kasvun ansiosta Ruotsi on noussut infrarakentamisessa muiden Pohjoismaiden
tasolle.
Suomessa ei juuri ole mahdollisuutta kasvattaa
infraan käytettäviä panostuksia nykytasosta. Täällä panostusten määrä oli
pitkään Ruotsia suurempi, minkä lisäksi kasvua rajoittavat lähivuosien heikot
talousnäkymät, julkisen sektorin rahoitusvaje ja infrarakentamisen kohonneet
kustannukset. Infrarakentamisen kustannusten nousu on viime vuosina ollut
selvästi yleistä hintojen nousua nopeampaa: kun inflaation kasvu on kymmenen
vuoden aikana ollut vajaa 2 prosenttia vuodessa, infrarakentamisen
kustannukset ovat nousseet samaan aikaan yli 4 prosenttia vuodessa.
Kustannuksia ovat nostaneet muun muassa polttoaineiden ja monien
raaka-ainehintojen nousu.
Tilanne pakottaa miettimään entistä
tarkemmin infrarakentamisen tarpeita, painotuksia ja kohteita.
Infrarakentamista ohjaavat samat tekijät kuin muutakin rakentamista:
elinkeinojakauman muutokset, kestävä kehitys, väestön ikääntyminen ja määrä,
kaupungistuminen sekä globalisaatio. Myös liikkumisen tarpeet ja tavat
muuttuvat. Teknologian kehitys parantaa etäyhteyksiä, saavutettavuutta ja
tavoitettavuutta, vähentää liikkumistarvetta sekä lisää väylien kapasiteettia,
toimintavarmuutta ja turvallisuutta. EUROCONSTRUCT-asiantuntijajärjestön
mukaan infrarakentaminen on Euroopassa painottumassa raideliikenteeseen,
vesiväyliin ja energiainfraan sekä olemassa olevien verkostojen uudistamiseen.
Kustannusten
nopea nousu lisää paineita myös tuottavuuden kehittämiseen, kun samalla
rahalla on saatava entistä enemmän. Tuottavuuden parantamiseen on
nykytilanteessa runsaasti mahdollisuuksia. Keskeistä on tiedonhallinnan,
digitaalisuuden ja automaation hyödyntäminen koko rakentamis-, ylläpito- ja
kunnossapitoprosessissa. Myös teollistaminen ja esivalmistus tarjoavat hyviä
edellytyksiä, sillä tuottavuuskehitys on tehdasolosuhteissa paljon parempi
kuin työmaalla. Lisäksi on otettava huomioon koneiden oikea valinta,
koneketjujen optimaalinen hyödyntäminen sekä hankinta- ja toteutusmuodot.
Infra-alan
tuottavuus kehittyi myönteisesti 1990-luvulla, mutta ei sen jälkeen ole ollut
merkittävää. Töiden painottuminen kasvukeskuksiin sekä kunnossapito- ja
korjaustöihin tuo nykytilanteessa tuottavuuden parantamiseen haasteita: työt
on tehtävä liikenteen tai muun toiminnan lomassa, ja kohteet ovat pieniä ja
ahtaita.
VTT:n johtava neuvonantaja Pekka Pajakkala puhui tiistaina 6.3.2012 INFRA 2012 -tapahtuman infrapoliittisessa iltapäivässä Helsingissä.
Taulukko:
Infrarakentamisen kehitys Ruotsissa ja Suomessa 10 vuoden aikana:
•Tie- ja katusektori, Ruotsi + 30 %, Suomi + 5 %
•Rautatiesektori, Ruotsi + 100 %, Suomi -25 %
•Energiainfra, Ruotsi +150 %, Suomi + 5 %
Kuva 1: Hintakehitys 2000-luvulla
Kuva 2: Tie- ja katu-rakentamisen määrä
