Tulosta Tulosta Lähetä linkki Bookmark and Share

Ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden tehokkuus ja vaikutukset epäselviä

27.08.2012


Väitös 31.8.

Tiukat tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttävät tehokkaita ilmastopolitiikka- ja päästövähennystoimenpiteitä. VTT:n erikoistutkija, DI Sampo Soimakallio analysoi väitöskirjassaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvien keinojen ja politiikkatoimenpiteiden vaikutusten epävarmuuksia tarkastelemalla biopolttoaineiden tuotantoa ja verkkosähkön kulutusta sekä päästövähennysvelvoitteiden taakanjakoa maiden ja maaryhmien välillä. Epävarmuudet päästövähennyskeinojen tehokkuuden arvioinneissa ovat merkittäviä. Niiden hallitsemiseksi on ilmeinen tarve kehittää yhdenmukaisia arviointimenetelmiä, jotta voidaan varmistaa, että oletetut päästövähennykset toteutuvat myös käytännössä.

Ilmastonmuutoksen merkittävälle hillitsemiselle on globaalisti laajaa kannatusta. Hillintätavoitteissa onnistuminen tulee edellyttämään suuria vähennyksiä maailmanlaajuisissa kasvihuonekaasujen päästöissä tulevien vuosien aikana. Tähän saakka erityisesti suurten talouksien, kuten EU:n, USA:n, Japanin, Kiinan, Brasilian ja Intian näkemykset kasvihuonekaasupäästöjen vähennysvelvoitteiden jakamisesta maiden tai maaryhmien kesken ovat kuitenkin olleet liian kaukana toisistaan, jotta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa olisi saavutettu läpimurto. Ilmastopolitiikkaa toteutetaan kuitenkin aktiivisesti monissa maissa, erityisesti EU:ssa, jossa mm. päästövähennyksille ja uusiutuvien energialähteiden, erityisesti biopolttoaineiden käytön lisäämiselle on asetettu sitovia velvoitteita. Samanaikaisesti ilmastovaikutukset kasvattavat jatkuvasti merkitystään erilaisten tuotteiden ja palveluiden hyväksyttävyydessä.

Riittävän tiukan ja kattavan ilmastosopimuksen puute lisää riskiä sille, että päästöjen vähentäminen esimerkiksi EU:ssa johtaa lisääntyviin päästöihin maissa, jotka eivät ole sitoutuneita päästöjen vähentämiseen. Tämän ns. hiilivuodon huomioiminen päästövähennyskeinojen tehokkuutta arvioitaessa on haastavaa, mutta hyvin keskeistä. Yksittäisten päästövähennyskeinojen tehokkuus riippuu voimakkaasti markkinoita ohjaavista ratkaisuista, kuten kansainvälisen ilmastopolitiikan toteuttamisesta.

Soimakallio osoittaa tutkimuksessaan, että saavutettavat päästövähennykset muun muassa biopolttoaineiden käyttöä lisäämällä ovat huomattavan epävarmoja. Biopolttoaineiden tuotannossa suoria ilmastovaikutuksia aiheutuu mm. raaka-aineiden hankintaan liittyvistä maaperäprosesseista ja tuotantoketjussa kokonaisuudessaan tarvittavista hyödykkeistä, kuten energiasta ja lannoitteista. Epäsuoria ilmastovaikutuksia puolestaan aiheutuu erilaisten markkinamekanismien seurauksena, kun kasvava biopolttoainetuotanto esimerkiksi lisää kilpailua raaka-aineista ja maa-alasta tai muuttaa polttoainemarkkinoita. Nämä tekijät ovat usein huonosti tunnettuja ja vaikeasti määritettävissä tarkasti ja sen vuoksi hyvin alttiita oletuksille. Niihin liittyvät epävarmuustekijät on usein sivuutettu ja siten niiden vaikutus aliarvioitu. Esimerkiksi EU:n kestävyyskriteeristö biopolttoaineille antaa varsin yksipuolisen ja optimistisen kuvan biopolttoaineiden ilmastovaikutuksista. Onkin olemassa merkittävä riski, että biopolttoaineiden tuotannon päästöt ovat monin verroin EU:n kriteeristössä oletettuja suurempia, eikä vaadittavia päästövähennyksiä todellisuudessa saavuteta. Biopolttoaineen tuotannossa syntyvät päästöt ovat todennäköisesti pienimmillään, kun hyödynnetään sellaisia nopeasti lahoavia bioperäisiä jätteitä, joiden jalostamisessa ei tarvita merkittäviä energiapanoksia.

Soimakallion mukaan ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden tehokkuuden epävarmuus ei suinkaan ole yksin biopolttoaineisiin liittyvä asia, joskin niiden arviointi on usein hankalimmasta päästä. Myös esimerkiksi verkosta ostettavan sähkön tuotannossa syntyvien päästöjen arviointi on erittäin monimutkaista. Erilaiset oletukset voivat johtaa hyvin erilaisiin lopputuloksiin ja johtopäätöksiin. Tämä hankaloittaa luotettavien vertailujen tekemistä eri tuotteiden ja arvioiden välillä. Soimakalliosta onkin tärkeää, että ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden tehokkuutta arvioitaessa käytäntöjä yhtenäistetään, tulosten ja oletusten läpinäkyvyyttä lisätään ja menetelmiin, parametreihin ja mallinnukseen liittyvien epävarmuuksien käsittelyä parannetaan. Ilman tätä kehitystyötä kuluttajien ja päätöksentekijöiden on vaikeaa saada luotettavaa tietoa eri toimenpiteiden todellisista ilmastovaikutuksista, jolloin yhteiskunnan ohjaaminen aidosti kestävämpään suuntaan on vaikeaa. Erityisen tärkeää olisi myös päästä kattavaan, sitovaan ja riittävän tiukkaan ilmastosopimukseen, jolloin markkinoiden kautta tapahtuvaa hiilivuotoa saataisiin ehkäistyä.

Väitöskirja verkossa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2012/S11.pdf

Kuva

Sampo Soimakallion väitös tarkastetaan 31.8. klo 12 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun luentosalissa K216 (os. Otakaari 4), Espoo.


Lisätietoja

Sampo Soimakallio
Erikoistutkija
020 722 6767

 

 

Lisätietoja

Sampo Soimakallio
Erikoistutkija
020 722 6767