Lähetä linkki
Ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden tehokkuus ja vaikutukset epäselviä
27.08.2012
Väitös 31.8.
Tiukat tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttävät tehokkaita ilmastopolitiikka- ja päästövähennystoimenpiteitä. VTT:n erikoistutkija, DI Sampo Soimakallio analysoi väitöskirjassaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvien keinojen ja politiikkatoimenpiteiden vaikutusten epävarmuuksia tarkastelemalla biopolttoaineiden tuotantoa ja verkkosähkön kulutusta sekä päästövähennysvelvoitteiden taakanjakoa maiden ja maaryhmien välillä. Epävarmuudet päästövähennyskeinojen tehokkuuden arvioinneissa ovat merkittäviä. Niiden hallitsemiseksi on ilmeinen tarve kehittää yhdenmukaisia arviointimenetelmiä, jotta voidaan varmistaa, että oletetut päästövähennykset toteutuvat myös käytännössä.
Ilmastonmuutoksen merkittävälle hillitsemiselle on globaalisti laajaa
kannatusta. Hillintätavoitteissa onnistuminen tulee edellyttämään suuria
vähennyksiä maailmanlaajuisissa kasvihuonekaasujen päästöissä tulevien vuosien
aikana. Tähän saakka erityisesti suurten talouksien, kuten EU:n, USA:n,
Japanin, Kiinan, Brasilian ja Intian näkemykset kasvihuonekaasupäästöjen
vähennysvelvoitteiden jakamisesta maiden tai maaryhmien kesken ovat kuitenkin
olleet liian kaukana toisistaan, jotta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa
olisi saavutettu läpimurto. Ilmastopolitiikkaa toteutetaan kuitenkin
aktiivisesti monissa maissa, erityisesti EU:ssa, jossa mm. päästövähennyksille
ja uusiutuvien energialähteiden, erityisesti biopolttoaineiden käytön
lisäämiselle on asetettu sitovia velvoitteita. Samanaikaisesti
ilmastovaikutukset kasvattavat jatkuvasti merkitystään erilaisten tuotteiden
ja palveluiden hyväksyttävyydessä.
Riittävän
tiukan ja kattavan ilmastosopimuksen puute lisää riskiä sille, että päästöjen
vähentäminen esimerkiksi EU:ssa johtaa lisääntyviin päästöihin maissa, jotka
eivät ole sitoutuneita päästöjen vähentämiseen. Tämän ns. hiilivuodon
huomioiminen päästövähennyskeinojen tehokkuutta arvioitaessa on haastavaa,
mutta hyvin keskeistä. Yksittäisten päästövähennyskeinojen tehokkuus riippuu
voimakkaasti markkinoita ohjaavista ratkaisuista, kuten kansainvälisen
ilmastopolitiikan toteuttamisesta.
Soimakallio osoittaa
tutkimuksessaan, että saavutettavat päästövähennykset muun muassa
biopolttoaineiden käyttöä lisäämällä ovat huomattavan epävarmoja.
Biopolttoaineiden tuotannossa suoria ilmastovaikutuksia aiheutuu mm.
raaka-aineiden hankintaan liittyvistä maaperäprosesseista ja tuotantoketjussa
kokonaisuudessaan tarvittavista hyödykkeistä, kuten energiasta ja
lannoitteista. Epäsuoria ilmastovaikutuksia puolestaan aiheutuu erilaisten
markkinamekanismien seurauksena, kun kasvava biopolttoainetuotanto esimerkiksi
lisää kilpailua raaka-aineista ja maa-alasta tai muuttaa
polttoainemarkkinoita. Nämä tekijät ovat usein huonosti tunnettuja ja
vaikeasti määritettävissä tarkasti ja sen vuoksi hyvin alttiita oletuksille.
Niihin liittyvät epävarmuustekijät on usein sivuutettu ja siten niiden
vaikutus aliarvioitu. Esimerkiksi EU:n kestävyyskriteeristö biopolttoaineille
antaa varsin yksipuolisen ja optimistisen kuvan biopolttoaineiden
ilmastovaikutuksista. Onkin olemassa merkittävä riski, että biopolttoaineiden
tuotannon päästöt ovat monin verroin EU:n kriteeristössä oletettuja suurempia,
eikä vaadittavia päästövähennyksiä todellisuudessa saavuteta. Biopolttoaineen
tuotannossa syntyvät päästöt ovat todennäköisesti pienimmillään, kun
hyödynnetään sellaisia nopeasti lahoavia bioperäisiä jätteitä, joiden
jalostamisessa ei tarvita merkittäviä energiapanoksia.
Soimakallion
mukaan ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden tehokkuuden epävarmuus ei
suinkaan ole yksin biopolttoaineisiin liittyvä asia, joskin niiden arviointi
on usein hankalimmasta päästä. Myös esimerkiksi verkosta ostettavan sähkön
tuotannossa syntyvien päästöjen arviointi on erittäin monimutkaista. Erilaiset
oletukset voivat johtaa hyvin erilaisiin lopputuloksiin ja johtopäätöksiin.
Tämä hankaloittaa luotettavien vertailujen tekemistä eri tuotteiden ja
arvioiden välillä. Soimakalliosta onkin tärkeää, että ilmastonmuutoksen
hillintätoimenpiteiden tehokkuutta arvioitaessa käytäntöjä yhtenäistetään,
tulosten ja oletusten läpinäkyvyyttä lisätään ja menetelmiin, parametreihin ja
mallinnukseen liittyvien epävarmuuksien käsittelyä parannetaan. Ilman tätä
kehitystyötä kuluttajien ja päätöksentekijöiden on vaikeaa saada luotettavaa
tietoa eri toimenpiteiden todellisista ilmastovaikutuksista, jolloin
yhteiskunnan ohjaaminen aidosti kestävämpään suuntaan on vaikeaa. Erityisen
tärkeää olisi myös päästä kattavaan, sitovaan ja riittävän tiukkaan
ilmastosopimukseen, jolloin markkinoiden kautta tapahtuvaa hiilivuotoa
saataisiin ehkäistyä.
Väitöskirja verkossa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2012/S11.pdf
Kuva
Sampo
Soimakallion väitös tarkastetaan 31.8. klo 12 Aalto-yliopiston
insinööritieteiden korkeakoulun luentosalissa K216 (os. Otakaari 4), Espoo.