Tulosta Tulosta Lähetä linkki Bookmark and Share

Väitös:Ekotoksisuustesteillä voidaan edistää biohajoavien materiaalien turvallisuutta

14.11.2012


Biohajoavia muoveja käytetään nykyisin jo monissa tuotteissa, kuten aterimissa, käärepapereissa, pakkaustarvikkeissa ja maataloussovelluksissa kuten esimerkiksi katemuoveina mansikanviljelyssä. Kaikkien näiden tuotteiden tulee käytön jälkeen hajota haitattomiksi lopputuotteiksi. Haitallisuutta voidaan mitata ekotoksisuustesteillä. Helsingin yliopistossa 16.11.2012 väittelevä MMM Anu Kapanen selvitti ekotoksisuustestien hyödyntämismahdollisuuksia biohajoavien materiaalien ympäristövaikutusten arvioinnissa.

Anu Kapanen selvitti muun muassa, miten biohajoavat maataloudessa käytetyt, käytön jälkeen maahan kynnettävät katemuovit todellisuudessa hajoavat ja miten biohajoavien tuotteiden tuotekehityksessä tulisi hyödyntää ekotoksisuustestejä. Kapanen oli mukana EU-hankkeessa, jossa tutkittiin maataloudessa käytettävien katemuovien käyttöä, hajoamista ja tuotekehitystä.

-Italian kenttäkokeissa tutkitut biohajoavat katemuovit hajosivat maassa alle vuodessa ja käytetyillä biotesteillä ei havaittu haittavaikutuksia maaperässä. Biohajoavien materiaalien soveltuvuutta maatalouskäyttöön on tutkittu jonkin verran myös Suomessa, mutta esimerkiksi Italian oloihin suunnitellut biohajoavat katemuovit eivät välttämättä sovellu sellaisinaan Suomen olosuhteisiin. Hajoamisnopeuteen vaikuttavat muun muassa pH ja lämpötila. Jotta biohajoavien materiaalisen käyttöä Suomessa voitaisiin lisätä, tarvitaan tuotteiden ominaisuuksien räätälöintiä Suomen oloihin sopiviksi, Kapanen kertoo.

Kapasen tutkimustietoja voidaan hyödyntää biohajoavien materiaalien kehitystyössä. Hänen mukaansa onnistunut biopolymeerien tuotekehitys vaatii, että mahdolliset ympäristövaikutukset otetaan huomioon jo materiaalien kehityksen alkuvaiheessa ja biotestejä voidaankin hyödyntää tehokkaasti koko kehitysprosessin ajan.

Lainsäädännön tueksi

Biotestejä voidaan käyttää tutkittaessa erilaisten materiaalien ympäristömyrkyllisyyttä. Näytemateriaalit ja testiympäristö asettavat kuitenkin haasteita biotestin käytölle. Anu Kapanen tutki biotestien käyttöä kompostoidun jätevesilietteen haitallisuuden arvioinnissa.

Kapanen selvitti myös käyttämiensä biotestien rajoituksia. Tavoitteena oli parantaa testien luotettavuutta ja helpottaa tulosten tulkintaa.

-Testausmenetelmät ja niiden rajoitukset on tunnettava hyvin, jotta saadaan käyttökelpoisia ja luotettavia tuloksia. Esimerkiksi raaka komposti antaa helposti biotesteissä toksisen vasteen, ja sen vuoksi onkin tärkeää testata ympäristömyrkyllisyyden lisäksi myös näytematriisin eli tässä tapauksessa kompostin tilaa ja arvioida sen vaikutuksia biotestien tuloksiin.

-Materiaalikehityksen lisäksi toivoisin, että biotestejä käytettäisiin myös lainsäädännön vaatimien laatukriteerien tukena. Esimerkiksi viherrakentamisessa käytetään paljon kompostoitua jätevesilietettä. Biotestauksen avulla voitaisiin varmistaa kasvualustatuotteiden laatu ja turvallisuus, väittelijä painottaa.

MMM Anu Kapanen väittelee 16.11.2012 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Ecotoxicity assessment of biodegradable plastics and sewage sludge in compost and in soil. Väitöstilaisuus järjestetään Viikin tiedekampuksella Metsätieteiden talon auditoriossa L3 (Latokartanonkaari 9). Vastaväittäjänä on tohtori Anne Kahru, National Institute of Chemical Physics and Biophysics, Viro, ja kustoksena on professori Kaarina Sivonen.

Väitös verkossa : http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2012/S9.pdf ja sen tiivistelmä luettavissa E-thesis –palvelussa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-38-7466-7.

VTT:n erikoistutkija Anu Kapanen työskentelee tällä hetkellä Kemikaalivirastossa Senior Scientific Officerin tehtävissä.


Lisätietoja

Anu Kapanen
050-3005903, anu.kapanen@echa.europa.eu

 

 

Lisätietoja

Anu Kapanen
050-3005903, anu.kapanen@echa.europa.eu