VTT Uutta | Uutiset 2000

Pääjohtaja Erkki KM Leppävuoren puhe Otaniemen tekniikan päivillä 14.1.


TIETEESTÄ INNOVAATIOIKSI

Tieteen ja innovaatioiden keskinäinen suhde on tieteen, teknologian ja innovaatioiden kehittämiseen liittyviä ikuisuuskysymyksiä. Miten tiede synnyttää innovaatioita? Miten tieteen merkitys innovaatiotoiminnassa on muuttunut ja muuttumassa? Millaisia eroja tieteen ja innovaatioiden välisissä suhteissa on eri teknologian ja teollisuuden alojen välillä? Näitä kysymyksiä on pohdittu monesti aikaisemminkin, mutta ne ovat niin olennaisia kysymyksiä, että niihin on aiheellista toistuvasti palata. Mielenkiintoisen ja tärkeän lisänsä asiaan tuo se, että niin tiede kuin innovaatiotkin ovat dynaamisia kehitysprosesseja. Ne ovat pysyvässä muutostilassa.

Jos innovaatio määritellään sellaiseksi uutuusarvoa omaavaksi saavutukseksi tai tapahtumaksi, joka vaikuttaa myönteisesti ympäröivään elämään – yrityksen liiketoimintaan tai vaikkapa rakennettuun ympäristöömme kestävän kehityksen hengessä – on tutkimuksen tulosten hyödyllisyyttä ehkä helpompi arvioida. Menemättä sen syvällisemmin innovaatioteoreettiseen pohdiskeluun on kuitenkin syytä todeta, että useimmiten teknologia on vain yhtenä osatekijänä innovatiivisessa kokonaisuudessa.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen missio on kotimaassa tapahtuvan teollisen toimeliaisuuden ja palveluelinkeinojen kilpailukyvyn tukeminen erityisesti teknologisin keinoin. Keskeisenä kulmakivenä tälle toiminnalle on yhteinen arvomme "Science based innovation". Mitä se sitten itse asiassa tarkoittaa?

Tieteen ja innovaatioiden suhteen tarkastelua on vuosikymmeniä ellei jo vuosisatoja hallinnut innovaatioketjuajattelu, jossa tiede ja nimenomaan perustutkimus nähdään keskeiseksi innovaatioiden lähteeksi. Vaikka tämän ajattelun puutteet ovat jo pitkään olleet tiedossa, lineaarisesti etenevästä ketjusta on ollut hyvin vaikea päästä irti. Tämä on edelleenkin nähtävissä niissä argumenteissa, joita tieteen ja tutkimuksen edustajat käyttävät perustellessaan päätöksentekijöille lisärahoitustarpeitaan ja -toiveitaan.

Ajattelutapa sinänsä ei ole väärä, mutta se antaa puutteellisen kuvan tieteestä ja innovaatioista kuin myös näiden keskinäisistä suhteista. Kaikille osapuolille ja nimenomaan tieteen ja tutkimuksen edustajille on etua siitä, että asiaa tarkastellaan laaja-alaisemmin ja monipuolisemmin.

Ehkä tunnetuimmat innovaatioketjuun pohjautuvat tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa 1960-luvun lopussa. Nämä tutkimukset synnyttivät sekä Yhdysvalloissa että sen ulkopuolella laajan keskustelun ja väittelyn.

Yhdysvaltojen puolustusministeriön tarkoituksena oli selvittää, minkätyyppinen tutkimus oli ollut ratkaisevaa puolustusministeriön tutkimus- ja kehitysohjelmien teknologisten tavoitteiden toteutumisessa. Tutkimuksen tärkein tulos oli, että soveltava tutkimus oli ollut lähes yksinomaisesti vaikuttava tekijä asejärjestelmiin liittyvien innovaatioiden kehittämisessä. Näitä tuloksia käytettiin laajasti Yhdysvalloissa ja myös Euroopassa sen perustelemiseksi, että valtiollista tutkimusrahoitusta ja julkisten tutkimusorganisaatioiden toimintaa tulee suunnata tavoitetutkimustoimintaan.

National Science Foundationin tutkimuksessa olivat kohteina tärkeät siviilitarkoituksiin kehitetyt teknologiset innovaatiot. Kuten ehkä jo oli odotettavissakin, projektin tulokset poikkesivat puolustusministeriön projektissa saaduista tuloksista. Teknologisista innovaatioista 70 % oli saanut alkunsa perustutkimuksesta tai perustutkimus oli ratkaisevasti vaikuttanut innovaatioiden syntymiseen. Soveltavasta tutkimuksesta oli saanut alkunsa 20 % ja kehitystyöstä vain 10 % innovaatioista. Raportin johtopäätös olikin, että huomispäivän innovaatiot riippuvat tämän päivän perustutkimuksesta. Kuten arvata saattaa, myös tälle tulokselle löytyi innokkaita käyttäjiä.

Mainittujen tutkimusten tuloksia ei tarvitse kokonaan hylätä, mutta kuvaa innovaatiotoiminnan luonteesta on kuitenkin syytä monipuolistaa ja syventää. Nykyisissä innovaatiotoiminnan malleissa - jos malleista ylipäätään voidaan puhua - korostetaan rinnakkaisuutta, vuorovaikutteisuutta, monensuuntaisuutta, erilaisuutta jne. Mallit ja niiden taustalla olevat käsitykset alkavat olla jo niin moniaineksisia, että pelkistävien yleistysten tekeminen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi. Tarjolla on runsaasti hyviä argumentteja hyvinkin monenlaisiin tarpeisiin.

Tiede synnyttää innovaatioita, mutta innovaatioita syntyy paljon myös suoraan markkinoiden tarpeesta ilman tieteen myötävaikutusta. Hyvin tärkeäksi tekijäksi tieteen sekä markkinoiden tarpeiden tunnistamisen rinnalle, tai näiden väliin, on viime vuosina nostettu oppiminen, jolla tarkoitetaan innovaatioiden kehittämistä sekä kehittymistä "learning by doing" ja "learning by using" tyyppisten hyvin arkisten ja näkymättömien prosessien kautta.

Lisäksi on syytä mainita yksittäisiä yrityksiä tai yrityskokonaisuuksia laajemmat innovaatiojärjestelmät, joista meillä tunnetuimpia esimerkkejä ovat teolliset klusterit sekä kansallinen innovaatiojärjestelmä. Myös näillä on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia innovaatiotoiminnan menestyksellisyyteen. Olennaista uusimmissa malleissa onkin jatkuva vuorovaikutus tutkimuksen, tuotekehityksen ja markkinoiden sekä muiden innovaatiotoiminnan ulkoisten tekijöiden kanssa.

Juuri päättynyt 1900-luku, jota on syystä kutsuttu luonnontieteiden vuosisadaksi, on hyvin konkreettisesti osoittanut, että virta tieteestä teknologisiin innovaatioihin on kasvanut. Mutta samalla on kasvanut myös virta teknologisista innovaatioista tieteeseen. Vaikka viimeksi mainittu kehitys on niin selvä ja tärkeä, se on jäänyt innovaatiotoimintaa koskevissa tarkasteluissa vähemmälle huomiolle. Fysiikassa, kemiassa ja lääketieteessä otetut merkittävät edistysaskeleet eivät olisi olleet mahdollisia ilman tieteellisiin instrumentteihin liittyviä innovaatioita. Tietokoneiden nopeasta kehittymisestä saamme kiittää fyysikkoja ja muita luonnontieteilijöitä. Mutta tietokone teknologisena innovaationa on hyödyttänyt vähintään yhtä paljon tiedettä kuin teknologiaa.

Suomen kaltaisen pienen maan keskeinen menestystekijä on osaaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeatasoisen koulutuksen on turvattava osaajia niin tutkimusmaailmaan kuin elinkeinoelämäänkin. Mutta mistä löytyy se viisaus, jonka perusteella osataan valita oikeat teemat tulevaisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi? Onko meillä mahdollisuutta ylläpitää laaja-alaista ja samalla riittävän korkeatasoista osaamisprofiilia? Vai pitäisikö meidän keskittyä vain joihinkin teknologioihin ja olla niiden osaamisessa maailman huipulla?

Jos innovaatioketjun taustalla on ajatus innovaatioista radikaaleina tieteellis-teknologisina läpimurtoina, niin oppimista ja vuorovaikutusta korostava ajattelu perustuu siihen, että valtaosa innovaatioista on itse asiassa vähittäisiä muutoksia ja parannuksia olemassaoleviin innovaatioihin. Puhutaan ikrementaalisista innovaatioista. Tämä pitää paikkansa erityisesti Suomen kaltaisissa pienissä maissa, joiden mahdollisuudet mittaviin perustutkimushankkeisiin ovat vähäiset. Mutta myös tieteen ja teknologian suurvalloissa innovaatiotoiminnan valtavirta muodostuu inkrementaalisista innovaatioista. En usko, että Suomessa on epärealistisia kuvitelmia tieteellis-teknisten läpimurtojen tekemisestä, mutta Suomessa voisi olla realistisempi kuva innovaatiotoiminnan arkipäivästä.

Innovaatiotoiminnan arkipäiväistäminen voitaisiin ulottaa koskemaan myös keskustelua korkeasta teknologiasta ja matalasta teknologiasta. Suomessa suurta suosiota saavuttanut teollisuuden alojen ja tuoteryhmien luokittelu korkeaan ja matalaan teknologiaan perustuu OECD:n suositukseen. Sen lähtökohtana on toimialojen tutkimus- ja kehittämispanoksen osuus tuotannon arvosta. Mitä suurempi tämä osuus on, sitä korkeammasta teknologiasta on kysymys.

On täysin oikein kiinnittää huomiota korkean teknologian aloihin ja iloita siitä menestyksestä, joita suomalainen teollisuus on näillä aloilla viime vuosina saavuttanut. Korkean teknologian alat edustavat kasvualoja, joilla uusia innovaatioita haetaan aktiivisen oman tutkimus- ja kehittämistoiminnan kautta. Olisi kuitenkin kohtalokasta kuvitella pelkän tilastollisen tutkimusintensiteetin perusteella, että matalamman teknologian alat, joilla tarkoitetaan käytännöllisesti katsoen kaikkia muita teollisuuden aloja kuin elektroniikkateollisuutta, eivät voisi myös olla innovatiivisia. Ja etteikö myös näillä aloilla innovaatiotoiminnan taustaksi tarvittaisi korkeatasoista tutkimustyötä.

Pitäisinkin tärkeänä, että juuri yritysten ja toimialojen innovatiivisuus sekä sen edistäminen nostettaisiin tiede-, teknologia- ja teollisuuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa keskeiseen asemaan. Kaikki alat, myös perinteiset teollisuudenalat, tarjoavat mahdollisuuksia uusiin liiketoimiin ja nykyisten liiketoimien parantamiseen innovaatioiden avulla. Näiden synnyttämiseen ja kehittämiseen meidän tulee suunnata luovuutemme, kunnianhimomme ja energiamme. On vain hyvin harvoja aloja, joista voidaan sanoa, että ne ovat auttamatta elinkaarensa loppuvaiheessa.

Tutkimuksen näkökulmasta voidaan sanoa, että tieteellisen itsekkyyden ja toisaalta asiakaslähtöisyyden välillä täytyy vallita toimiva harmonia. Jos tutkijat rajoittuvat vain niihin aiheisiin, jotka juuri nyt koetaan teollisuudessamme tärkeiksi, tulevaisuuden kannalta tärkeitä uusia teknologisia mahdollisuuksia jää havaitsematta. Ja toisaalta, jos itsepintaisesti pitäydymme oman uteliaisuutemme innostamissa tutkimuksissa ja sysäämme taka-alalle osaamisemme käytännön sovellukset, emme kykene toteuttamaan omaa missiotamme, elinkeinoelämän tukemista.

Korostin aiemmin oppimisen roolia innovaatiotoiminnassa ja lisäksi sitä, että teknologian kehittäminen ja käyttöönotto tapahtuvat paljolti inkrementaalisten innovaatioiden kautta. Tätä ei tietenkään pidä tulkita niin, että jotenkin vähättelisin tieteen ja tutkimustoiminnan roolia. Pikemminkin päinvastoin!

Innovaatiotutkijoiden keskuudessa näyttää vallitsevan laaja yksimielisyys ainakin siitä, että tieteen ja tutkimuksen merkitys innovaatiotoiminnassa on kaiken aikaa kasvanut ja tulee edelleen kasvamaan. Minä yhdyn ilman pienimpiäkään varauksia tähän käsitykseen. Haluan kuitenkin korostaa, että meidän tulee nähdä tieteen ja innovaatioiden suhde monivaiheisena ja moni-ilmeisenä vuorovaikutussuhteena, johon osallistuu useita toimijoita. Tutkimustoiminnan tärkeys ja sen moninaisuus pätevät kaikkiin teknologian ja teollisuuden aloihin.

Kuten jo aiemmin totesin, teollisuutemme ja koko elinkeinoelämämme menestyminen tulevaisuudessa tulee yhä enemmän perustumaan korkeatasoiseen osaamiseen. Teollisten innovaatioiden syntymiselle on luotava innostavat puitteet. T&k-toiminnalla on kyettävä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tieteellisen perusosaamisen vaalimisesta on pidettävä huolta.

Vaatimus tieteellisen osaamisen vaalimisesta pätee mitä suurimmassa määrin myös VTT:een. VTT:n toiminnalle on aivan keskeistä, että kykenemme kultivoimaan ja jatkuvasti kehittämään uutta korkeatasoista osaamista, jonka varaan sidosryhmiämme hyödyntäviä uusia teknologisia avauksia ja innovaatioita syntyy. VTT:n tehtävänä ei ole pitäytyä sellaisessa tutkimus- ja kehitystoiminnassa, jossa pelkästään olemassa olevaa tietoa yhdistelemällä synnytetään uusia tuotteita ja toimintatapoja. Toki tärkeätä ja hyödyllistä on tällainenkin toiminta. Mutta oleellista on, että kykenemme synnyttämään uutta tietoa panostamalla tieteelliseen tutkimustoimintaan. Siis todellista "science based innovation" –toimintaa!

Valtion suora rahoitus VTT:llä tapahtuvaan strategiseen tutkimustoimintaan on nykyisin vain noin viidennes VTT:n liikevaihdosta. Tämä tarkoittaa sitä, että osaamispääomamme hyödyntäminen kaupallisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa on keskeistä. Me emme kuitenkaan saa ajautua sellaiseen ajatusmaailmaan, että kehitämme vain kaupaksi menevää osaamista. Meillä täytyy olla viisautta ja rohkeutta panostaa sellaisen tieteellisen osaamisen kehittämiseen, jonka hedelmistä myös tulevat sukupolvet voivat nauttia.

En näe kaupallisuuden ja tieteellisen tutkimustoiminnan välillä mitään sellaista ristiriitaa, joka ruineeraisi suomalaisen perusosaamisen. Viime syksynähän lehdistössä käytiin keskustelua – tosin jokseenkin vaimeaa – tieteellisen työn ja kaupallisuuden vuorovaikutuksesta. Useita epäileviä mielipiteitä esitettiin. Tutkimusorganisaation businessmainen, tehokas ja laadukas toiminta on kuitenkin välttämätöntä niin VTT:llä kuin yliopistomaailmassakin.

Kuinka sitten saamme innovaatioihin vauhtia? Toimivaa innovaatioympäristöä ei voida luoda ellei liiketoiminnan arvoketjun eri toimijat ole kiinteästi mukana koko prosessissa. Innovaatioiden pitää olla suoraan linkittyneitä itse liiketoiminnan taloudellisiin tavoitteisiin. Kehittyneet tietotekniset ja tietoliikennetekniset työkalut luovat ns. perinteisille teollisuusaloille aivan uusia mahdollisuuksia. Avainkysymys onkin, löytyykö uskallusta ja halua ottaa uusia toimintatapoja käyttöön? Perinteisen käytännön muuttaminen on aina hankalaa – löytyykö muutoksen draivereita?

Teollisuutemme ja muun elinkeinoelämämme monipuolisuus on rikkaus. Mutta riittävätkö pienen maan resurssit kaikkien alojen kehittämiseen? Nykyinen linjaus tiettyjen keihäänkärkien esille nostamiseksi on ollut onnistunut. Toivon mukaan muut teollisuuden alat saavat omaan kehittymiseensä puhtia viimeaikaisten menestystarinoiden innoittamina.

Haluan kuitenkin korostaa myös laaja-alaisuutta. Kuten tiedämme, yritykset joutuvat globaalin kilpailun paineissa fokusoimaan toimintaansa strategisille liiketoiminta-alueilleen. Samalla yritykset karsivat ydinosaamisen ulkopuolelle jääviä liiketoimintoja sekä niihin liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tässä tilanteessa on kansallisen innovaatiojärjestelmän jatkuvuuden kannalta välttämätöntä, että julkinen sektori tietoisesti ja tavoitteellisesti huolehtii innovaatiotoiminnalle välttämätön riittävän laaja-alaisen kasvualustan ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Jos kasvualusta alkaa ehtyä ja yksipuolistua, sitä vaikeammaksi tulee olemassaolevien innovaatioiden edelleenkehittäminen, uusien innovaatioiden aikaansaamisesta puhumattakaan.

Arvoisat kuulijat. Olen edellä pyrkinyt hahmottamaan, mitä VTT:lle tärkeä arvo "science based innovation" oikein tarkoittaa. Asian havainnollistamiseksi esitän vielä muutaman esimerkin viime vuoden innovaatioistamme. Valitettavasti käytettävissä oleva aika ei mahdollista kovinkaan perusteellista asioiden käsittelyä, mutta toivottavasti pintaraapaisukin on mielenkiintoinen.

Kuva 1. Kuvassa näemme toisen sukupolven trukkipihdin. Pihdin tartuntavoimaa ohjataan optimaalisesti. Jos pihti puristaa paperirullaa liian hellästi, paperirulla saattaa liukua pihdin otteessa. Tällöin trukkipihdissä olevat anturit välittävät tiedon liukumisesta hydrauliikkajärjestelmälle. Tiedon saatuaan järjestelmä lisää välittömästi pihtien puristusta, jolloin paperirullan liukuminen estyy.

Kuvan trukkipihti on kehitetty Auramo Oy:lle. On arvioitu, että tämän tyyppisillä pihdeillä voidaan vuosittain pienentää paperirullinen käsittely- ja kuljetusvahinkoja jopa 30-40 Mmk.

Kuva 2. Tässä kuvassa näemme aivokuvauslaitteen, jossa on VTT:n toteuttama maailman herkin ja häiriöttömin anturi. Anturilla havaitaan ja mitataan hyvin heikkoja magneettikenttiä. Aivokuvauslaitteen avulla kirurgi voi jo ennen aivoleikkausta tarkastella yksityiskohtaisesti potilaan aivojen rakennetta.

Aivokuvauslaitteen on toteuttanut Neuromag Oy VTT:n ja TKK:n mikroelektroniikan, kryoelektroniikan ja kylmäfysiikan huippuosaamisen pohjalta.

Kuva 3. Juuri nyt muodissa oleva WAP (eli Wireless Application Protocol) on esimerkki langattomasta viestinnästä, jossa Suomen tietoliikenneteollisuus on maailman kärjessä. VTT:n kehittämällä tutkimus- ja kehitysalustalla voidaan testata erilaisten laitteiden ja tarjottavien palvelujen WAP-yhteensopivuutta.

Kuva 4. VTT on jo pitkään tutkinut alusten rakenteellista lujuutta ja laivoihin kohdistuvia kuormituksia. Esimerkiksi viime vuonna tutkittiin Merenkulkulaitoksen toimeksiannosta 15 suomalaisen matkustajalaivan keulaporttien lujuus ja kunto. Tutkimusten perusteella merenkulkuviranomaiset voivat antaa aluskohtaiset suositukset alusten toimintarajoituksista, esimerkiksi suurimmasta nopeudesta tietyssä aallokossa.

Kuva 5. Tämä kuva esittää kaasutuslaitosta, johon syötetään alumiinipitoista muovisilppua. Muovista tuotetaan VTT:n kehittämällä kaasutusmenetelmällä polttokaasua, ja alumiini otetaan talteen metallisena alumiinina uusiokäyttöön.

VTT:n kehitystyöhön perustuen Corenso United Oy rakentaa Varkauteen patentoituun kaasutusmenetelmään perustuvan 100 Mmk:n kaasutuslaitoksen. Laitos tullaan rakentamaan neste- ja muiden monimateriaalipakkausten uusiokuitulaitoksen yhteyteen.

Kuva 6. VTT:n kehittämällä lämpökäsittelyllä voidaan puun ominaisuuksia muuttaa. Menetelmää sanotaan Thermowood-menetelmäksi. Varsinaisessa lämpökäsittelyssä puun lämpötila nostetaan 200 oC tuntumaan. Tällöin puu tummuu, sen kosteuseläminen vähenee ja säänkestävyys paranee.

VTT:n patentoiman menetelmän voidaan olettaa leviävän laajalti puutuoteteollisuuteemme ja avaavan uusia näkymiä ja sovelluskohteita puutuotteille. Tutkimusta on tehty 1990-luvun alusta asti yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin yliopiston kanssa.

Kuva 7. Puun kuivauksen ongelmana on ollut puun halkeilu kuivauksen aikana. On arvioitu, että suomalaisen sahatavaran arvo alenee halkeilun vuoksi satoja miljoonia markkoja vuodessa.

VTT:llä aloitettiin 1990-luvun alussa puun kuivauksen numeerinen mallinnus. Työn tuloksena on syntynyt puun kuivauksen simulointiohjelma, joka on lajissaan ensimmäinen maailmassa. Nykyisin simulointiohjelmaa käyttävien sahojen kokonaishyöty on arvioitu noin 100 Mmk:ksi vuodessa.

Kuva 8. Parantumattomien aivokasvainpotilaiden ennustettu elinikä on alle vuosi. Gliooma-potilaita varten on nyt kehitteillä hoitomenetelmä, josta toivottavasti tulee selvästi parempi kuin aikaisemmin käytetyt. Tässä mielessä VTT:n tutkimusreaktorilla aloitettiin viime vuoden toukokuussa boorineutronikaappaukseen perustuvat hoitokokeet. Osoittautui, että vanha tutkimusreaktori sopi erinomaisesti korkealuokkaisen sädehoitoaseman neutronilähteeksi, jos neutronihidastimeksi valitaan alumiinin ja fluorin yhdistelmä.

Boorineutronikaappaus- eli BNCT-hoidossa potilaan vereen ruiskutetaan boori-10-atomeja sisältävää kantaja-ainetta. Aine, ja sen mukana boori-10-atomit, hakeutuu verenkierron mukana syöpäsoluihin. Kun kasvainalueelle muodostetaan intensiivinen termisten neutronien kenttä, boori-10-isotooppi kaappaa termisen neutronin ja hajoaa kahteen ionisoivaan hiukkaseen. Hiukkaset tuhoavat tehokkaasti lähimmät elävät solut, kun taas kauempana olevat terveet solut, joita ei haluta tuhota, säästyvät. Hoidossa käytetty FLUENTALTM -niminen hidastinaine on nykyään patentoitu ja sitä on toimitettu muidenkin maiden pienille tutkimusreaktoreille

Kaikki BNCT-asemalla hoidetut 7 potilasta voivat toistaiseksi hyvin. Seuranta-aika on kuitenkin liian lyhyt, jotta hoidon tehosta voitaisiin vetää lopullisia johtopäätöksiä. Tavoitteena on tulevaisuudessa hoitaa 200 potilasta vuodessa.

Otaniemen hanke totetuettiin laajana tutkimusyhteistyönä, johon osallistuivat VTT:n lisäksi HYKS, HY, STUK, TKK, HYKS-Insituutti Oy, Tekes ja SA, sekä hanketta varten perustetut spin-off yritykset Radtek Oy ja NC-Hoito Oy.

Kuva 9. VTT on kehittänyt Internet-webkameran, jonka käyttöön vastaanotinohjelmiston reaaliaikainen JAVA-toteutus tuo laiteriippumattomuutta. Käyttäjä voi ohjata kameraa, jossa on joko mekaaninen tai virtuaalinen kääntöpää.

Kehitteillä on myös ohjelmistoversio, jonka avulla usea käyttäjä voi samanaikaisesti ja toisistaan riippumatta ohjata kameraa virtuaalisesti. VTT:n kehittämä teknologia mahdollistaa esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät sovellukset. Ensihoitosovelluksessa videokuvaa siirretään langattomasti ambulanssin katolle ja sisätilaan asennetuista panoraamakameroista.

Hyvät Naiset ja Herrat! Teillä on myös mahdollisuus piakkoin alkavan tarjoilun lomassa tutustua vielä kahteen VTT:n tutkimus- ja kehitystyön tulokseen tämän saman kerroksen aulassa tuloportaiden vieressä. Kysymyksessä on kuvitteellinen tukkirekka, jota voitte käydä itsekin peruuttamassa virtuaalisen ohjauspyörän avulla. Rekkaa kuvaavaan itsenäisesti liikkuvaan peräkärrylliseen robottiin on asennettu uuden tyyppiset kalvokaiuttimet. Kaiutinmateriaali, ns. EMFi-kalvo, soveltuu myös esimerkiksi aktiiviseen meluntorjuntaan ajoneuvon sisällä.

Uutta | Uutiset 2000

VTT