VTT Uutta | Uutiset 2001

TEKNOLOGIA - VÄLINE VAI ITSETARKOITUS?


Lyhennelmä pääjohtaja Erkki KM Leppävuoren puheesta Otaniemen tekniikan päivänä 16.tammikuuta 2001

"Olemme teknologian edelläkävijä - näin Suomi menestyy". Tämä VTT:n visio sisältää voimakkaan uskon siihen, että teknologia laajasti käsitettynä tarjoaa avainvälineen elinkeinoelämämme kansainväliselle menestymiselle ja elinympäristömme viihtyisyyden parantamiselle. Visionsa mukaisesti VTT haluaa olla teknologiakehityksen veturi Suomessa. Toimintaamme ohjaavana keskeisenä arvona on "tiede innovaatioiksi".

Mutta kuinka pienen maan rajalliset resurssit sitten pitäisi suunnata? Onko järkeä panostaa merkittävästi asioihin, jotka eivät juurikaan vaikuta tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin? Kuinka paljon olemme oikeutettuja panostamaan asioihin, jotka lähtevät itsekkäästi oman olemisemme miellyttämisestä?

Teknologia eettisestä ja moraalisesta näkökulmasta

Teknologian tunkeutuessa joka puolelle elämäämme myös riskit lisääntyvät. Uudet monimuotoiset teknologiat synnyttävät usein uusia riskejä. Teknologiaan liittyy yhä useammin myös psykologisia ja tunteisiin liittyviä elementtejä. Niinpä teknologian kehittämiseen ja soveltamiseen liittyvät eettiset kysymykset nousevat yhä tärkeämmiksi.

Tietoyhteiskunta ja kestävä kehitys ovat muotiaiheita. Niitä voidaan pitää idealistisina visioina. Niitä voidaan myös käyttää leimana ja oikeutuksena toiminnalle, joka itse asiassa onkin vahingollista ihmiskunnan hyvinvoinnille.

Tietoyhteiskunta voidaan nähdä kapean välineellisenä siten, että itse välineistä muodostuu lopulta käsitteen sisältö. Ihmisiä suorastaan manipuloidaan teknologialla. Tietoyhteiskunta voidaan nähdä välineellisenä myös siinä myönteisessä merkityksessä, että se tarjoaa teknisen viitekehyksen kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Nykyistä tietoyhteiskuntaa voidaan pitää teknologian kulta-aikana. Moraalinen ulottuvuus kuitenkin puuttuu, mikäli teknologian soveltamisessa ei riittävästi arvioida mahdollisia riskejä ja seurausvaikutuksia. Tietoyhteiskunnasta ei tule kestävän kehityksen mukaista ilman tietoista ponnistelua.

Teknologian soveltamisen arvon kriteeriksi nousee käyttötarkoituksen moraalinen arviointi toisaalta sen mukaan, onko teknologia sinänsä kestävän kehityksen mukaista ja toisaalta, kuinka teknologian soveltaminen edistää kestävää kehitystä yhteiskunnassa. Teknologia merkitsee siis myös vastuuta: teknologian kehittämisen vaikutukset ja riskit on otettava proaktiivisesti huomioon.

Täytyy tietenkin muistaa, että päätökset tehdään aina sen tiedon perusteella, joka kulloinkin on käytettävissä. Kuinka suuri epävarmuus päätöksenteossa halutaan ottaa, on pääosin poliittinen päätös.

Perusteellista pohdintaa vaatii vielä kuitenkin se, mitkä laitteet, sovellukset ja muut teknologian tuotteet ovat itse asiassa tarpeellisia ja kenelle? Milloin hyödyke muuttuu turhakkeeksi? Tähän liittyvät myös kysymykset tasa-arvosta teknologian hyödyntämisessä sekä taloudellisesta että moraalisesta näkökulmasta. Vaarana on, että vain varakas väestö voi hyödyntää yhä kalliimmaksi käyvää teknologiaa. Jos kehitys suunnataan ensisijaisesti maailman varakkaan väestön osan tarpeisiin, maailman monet tärkeät asiat kuten suuret terveysongelmat jäävät ratkaisematta. Toki paljon kehitystä on tapahtunut teknologian saatavuudessa ja kustannusten alenemisessa.

Kestävän kehityksen mukaisessa tietoyhteiskunnassa pyritään kaikissa toiminnoissa teknologian hallintaan luonnon hallinnan sijasta. Teknologia valjastetaan resursseja ja energiaa säästävään, kaikin tavoin ympäristönäkökulmat huomioonottaviin ratkaisuihin teollisuustuotannon, liikkumisen, työnteon ja vapaa-ajan suhteen. Vihdoin on oivallettu ekologisen imperatiivin välttämättömyys sekä toisaalta sen potentiaali taloudellisena tekijänä.

Tulevaisuudessa teknologisten saavutusten arvo mitataan viime kädessä talouden kasvun sijasta kestävän kehityksen mukaisilla kriteereillä. Lääketieteen teknistyminen ja taloudelliset näkökohdat eivät saa ylivaltaa lääkintätaidon humanistisista arvoista. Tietoyhteiskunnan ympäristöagenda kattaa muutakin kuin luovimista ekologisten katastrofiuhkien välissä. Vaatii viisautta käyttää teknologiaa siten, että ihmiskunnalla on tulevaisuus vielä seuraavillakin vuosituhansilla.

Tässä kaikessa edellä kuvailemassani pohdiskelussa medialla on aivan keskeinen rooli. Ihmiset tarvitsevat tietoa teknologioista ja niiden vaikutuksista voidakseen ottaa kantaa siihen, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. Parhaillaan käytävä keskustelu ydinvoiman tarpeellisuudesta on tästä oiva esimerkki. Onko helpompaa kouluttaa 200 kansanedustajaa kuin koko kansa? Mikä on VTT:n rooli tähän liittyvässä eettisessä pohdiskelussa? Jarru vai kaasupoljin?

Biotekniikkaa ei pidä pelätä

Miltä sitten muutamien teknologioiden tulevaisuus näyttää? Keskustelu käy vilkkaana sekä bioteknologian että informaatioteknologian sovellusten ympärillä. Ja ei pelkästään tutkijapiireissä, vaan myös sijoitusanalyytikot ovat aktiivisia.

Bioteknologiaan on viime vuosikymmeninä panostettu tuntuvasti. Tietomäärä ja osaaminen on lisääntynyt valtavasti. Nyt odotetaan uusia teknologiahyppäyksiä ja kaupallisia läpimurtoja. Lääke- ja kemianteollisuus ovat edelläkävijöitä. Bioteknologialla tulee olemaan ratkaiseva rooli ympäristöä säästävissä prosesseissa ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä.

Moderniin biotekniikkaan kuuluva geenitekniikka on vasta 25 vuoden ikäinen tieteenala. Geneettisten menetelmien kehityksen myötä opittiin jalostamaan organismeja hallitusti, siirtämään tietty geeni haluttuun paikkaan ja jopa lajista toiseen. Lyhyessä ajassa geenitekninen tutkimus on tuottanut huikeasti tietoa elämän mekanismeista. Geenitekniikka on sekä eettisyydeltään että turvallisuudeltaan neutraali. Näitä molempia näkökulmia voidaan arvioida vain tapauskohtaisesti.

Geenitekniikka on tuonut joukon merkittäviä lääketieteellisiä hoitokeinoja, joita ei juuri vastusteta, mutta myös muutamia eettisesti ongelmallisia kysymyksiä kuten, kuinka paljon haluamme tietää perimästämme ja kohtalostamme?

Geenitekniikan kehittyminen on mahdollistanut valinnan, evoluution, koeputkessa. Halutusta entsyymistä voimme valmistaa suuren joukon muunnoksia, joilla on muuttunut rakenne ja toiminta. Tästä joukosta voimme etsiä halutun sovelluksen kannalta parantuneen tai jopa uuden ominaisuuden omaavia entsyymejä.

Monet pitävät nykyistä bioteknistä kehitystä pelottavana, kauhukuvana uudesta uljaasta maailmasta. Suuri yleisö ymmärtää usein biotekniikan tarkoittavan geenitekniikkaa, vaikka geenitekniikka onkin vain yksi "high tech" -jalostusmenetelmä eikä suoraan liity biologisten reaktioiden hyötykäyttöön. Todellinen kauhukuva on kuitenkin se, mitä tapahtuu, jos emme nyt panosta riittävällä päättäväisyydellä ympäristötekniseen kehitystyöhön. Ei voi olla järkevää jatkaa nykymenoa kohti ympäristökatastrofia vain siksi, ettemme uskalla kääntää kehitystä kestävään suuntaan uuden teknologian avulla.

Tutkijoiden suurena haasteena onkin saada yleisö ymmärtämään, mitä bioteknologia on ja miten sen avulla voidaan edistää hyvinvointia. Tietämyksen lisääminen hälventää epäluuloja ja vähentää pelkoja. Lähtökohtana pitää aina olla sekä tuotannon että tuotteiden turvallisuus. Tämä pätee bioteknologiaan samoin kuin kaikkiin muihinkin teknologioihin.

Langaton arki

Tähän asti olemme mieltäneet internetin tietokoneiden välisenä viestintäjärjestelmänä. Internet ei kuitenkaan ole vain teknologinen sovellus, vaan hierarkkisesti hallitsematon kehitysprosessi, joka muotoutuu käyttäjien verkostologiikan ilmentymänä. Tuleva internet-protokolla tuo lähes rajattoman osoiteavaruuden. Tällöin voidaan vaikkapa kaikille saunojen sähkökiukaille antaa oma internet-osoite.

Anturit tulevat halvoiksi. Piipohjaiset anturit ja niiden valmistusteknologiat kehittyvät. Tällä hetkellä edullisia antureita on saatavilla massamarkkinoille, joissa valmistussarjat ovat satojatuhansia. Esimerkkejä ovat autojen turvatyynyjen laukaisimet ja ABS-jarrujen anturit. Seuraavaksi on tulossa mikromekaaninen gyroskooppi parantamaan autojen kaarreajo-ominaisuuksia.

Tietotekniikan ja anturoinnin kehittyminen tulevat lisäämän etädiagnostiikkaa. Laitteiden valmistajat voivat kerätä eri puolella maapalloa toimivista laitoksista käyttötietoja ja ennustaa laitoksen kriittisten komponenttien jäljellä olevaa elinikää. Näin päästään paremmin ennakoimaan komponenttivikoja ja suunnittelemaan huoltoseisokit.

Prosessikehityksen ja suunnittelun avulla pyritään saamaan uusi laitos mahdollisimman turvalliseksi ja käyttövarmaksi. Sen lopullinen turvallisuustaso ja muut suoritusominaisuudet riippuvat kuitenkin käyttö- ja kunnossapitohenkilöstön ammattitaidosta sekä siitä, miten koko laitosta johdetaan. Turvallisuus, käyttövarmuus ja ympäristö muodostavat usein kokonaisuuden, jota on järkevää tarkastella yhdessä. Lisääntyvässä määrin puhutaankin turvallisuus-, terveys- ja ympäristöjohtamisesta.

Liikkuvien työkoneiden sekä automaattisten tuotantosolujen osalta pyritään osittain tai kokonaan miehittämättömään tuotantoon. Kun käyttäjä ei ole lähellä, voi yksittäisen häiriön sattuminen esimerkiksi robottisolussa miehittämättömän tuotantovaiheen alussa merkitä tämän kapasiteetin lähes täyttä menettämistä. Käyttövarmuuden suunnitteluun ja tuotannon monitorointiin onkin kiinnitettävä erityistä huomiota.

Tulevaisuudessa asiakkaat ostavat koneiden sijasta kapasiteettia ja hinta määräytyy saavutetun tuotannon mukaan. Koneiden omistus voi olla vaikkapa pääomasijoittajalla ja ylläpito laitevalmistajalla, joka on sitoutunut tietyn suuruiseen kapasiteettiin. Tietojärjestelmien ja anturoinnin kehittyminen tukevat tätä kehityssuuntaa.

Epilogi

Teknologian muutosprosessi on luonteeltaan eksponentiaalinen. Mutta onko meidän ymmärryksemme ja valmiutemme uusien teknologioiden soveltamiseen kehittymässä samaa tahtia? Pysymmekö mukana teknologian huimassa kehityksessä?

Teknologia ja sen kehittäminen ei ole itseisarvo. Teknologia on erinomainen väline rakennettaessa parempaa isänmaata. Teknologia on täynnä mahdollisuuksia. Teknologiaa ja sen soveltamisen seurauksia on kuitenkin kyettävä hallitsemaan! On vältettävä vauhtisokeus ja epäterve riippuvuus. Kysymys on siitä, miten ja millä perusteella teknologiaa sovelletaan ja kenen ehdoilla. Oleellista on kyetä pureutumaan niihin asioihin, joilla voimme parantaa omia elinmahdollisuuksiamme. Mutta vielä oleellisempaa on ajatella tulevaisuutta: meidän velvollisuutemme on kestävän kehityksen kautta luoda tuleville sukupolville mahdollisuus omalta osaltaan rakentaa parempaa isänmaata.


Uutta | Uutiset 2001

VTT