Väitös 14.9: VTT selvitti teollisuuden häiriöpäästöjen hallinnan kehittämishaasteet
05.09.2007
Ympäristöriskien hallinta edellyttää viranomaisilta ja yrityksiltä yhä järjestelmällisempää yhteistyötä
VTT:n tutkija Nina Wessberg on selvittänyt 14.9. tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan teollisuuden suunnittelemattomien eli ns. häiriöpäästöjen ympäristönsuojelullista merkitystä ja ennaltaehkäisyn toimenpiteitä. Wessbergin mukaan riskien johtamisen toimintamallit tulee huomioida teollisen toiminnan ympäristöriskien hallinnassa nykyistä järjestelmällisemmin. Häiriöpäästöjen ennaltaehkäisyn tehostaminen edellyttää ympäristöviranomaisilta ja yrityksiltä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.
Teollisuuden häiriöpäästöt ovat ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisiä
päästöjä erityisesti biologisten jätevedenpuhdistamojen toimintakyvyn sekä
yhteiskunnallisten vaikutusten, kuten ihmisten viihtyvyyden, kannalta.
Häiriöpäästöjen ennaltaehkäisyn pyrkimykset ovat siten olennainen osa
yritysten yhteiskuntavastuuta.
Häiriöpäästöistä aiheutuvien
ympäristöhaittojen ennaltaehkäisy vaatii joiltakin osin toisenlaisia
toimintatapoja ja käytäntöjä yritystoiminnassa verrattuna jatkuvien, ns.
suunniteltujen päästöjen hallintaan. Väitöstutkimuksen mukaan teollisen
prosessin ymmärtäminen sosiotekniseksi kokonaisuudeksi on häiriöpäästöjen
hallinnan lähtökohta. Niitä ei pystytä hallitsemaan yksinomaan teknisten
järjestelmien avulla, vaan ihmisten ja organisaation toiminnalla on ratkaiseva
merkitys päästöjen ennaltaehkäisyssä ja hallinnassa. Häiriöpäästöt pystytään
ennaltaehkäisemään tai hallitsemaan huolehtimalla järjestelmällisesti sekä
henkilöstön ja organisaation että teknisten laitteiden toimintakyvystä.
Häiriöpäästöjen hallinnan kehittymisen edellytyksenä on tutkimuksen mukaan
myös se, että ympäristöhallinto kannustaa ja on mukana yritysten
sosioteknisten järjestelmien toimintakyvyn kehittämisessä.
Wessberg
on lähestynyt aihetta väitöskirjassaan toimintatutkimuksen, tapaustutkimuksen
sekä dokumenttien ja haastattelujen avulla. Hän kuvaa mm. suomalaisen julkisen
ympäristöhallinnon häiriöpäästöistä aiheutuvien haitallisten
ympäristövaikutusten ennaltaehkäisyn ja hallinnan käytäntöjä sekä vertaa näitä
teollisuuslaitoskohtaisen häiriöttömän toiminnan johtamisen edellytyksiin.
Tutkija jäsentää häiriöpäästöjen hallintaan liittyvät kehittämishaasteet
kehysanalyysin avulla. Hän tunnistaa teollisuuden ympäristöriskien hallinnasta
kolme mahdollista kehystä: normikehys, riskien johtamisen kehys ja
suuronnettomuuksien hallinnan kehys.
Normikehyksen
mukaisessa toiminnassa korostuvat päästöluvat ja raja-arvot. Riskien
johtamisen kehyksen mukaisessa toiminnassa teollisen prosessin riskien
hallintaa tarkastellaan sosioteknisenä kokonaisuutena prosessin
johtamisjärjestelmien toimivuuden näkökulmasta ja viitataan
suuronnettomuuksien hallintaan liittyviin velvoitteisiin. Häiriöpäästöjen
hallinnan kannalta tämä on ongelmallista, sillä häiriöpäästölle ei voi myöntää
lupaa, ja toisaalta myös pienistä häiriöpäästöistä ja vaarattomista aineista
voi syntyä ympäristöhaittaa. Ympäristöviranomaiset eivät tutkimuksessa
muodostetun näkemyksen mukaan nykyisen kaltaisessa toimintamallissa kykene
huomioimaan häiriöpäästöjen hallintaan liittyviä riskienhallinnan
erityispiirteitä tyydyttävästi. Suuronnettomuuksien hallinnan kehyksen
mukaisessa toimintamallissa korostetaan suuronnettomuuksien hallintaa ja
vaarallisia kemikaaleja.
