Lähetä linkki
VTT ja MTT selvittivät maatalouden korsibiomassojen sopivuutta bioetanolin tuotannon raaka-aineeksi Suomessa
19.11.2007
VTT ja MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) ovat selvittäneet maatalouspohjaisen, toisen sukupolven bioetanolivalmistuksen edellytyksiä Suomen olosuhteissa. Asiaa tarkasteltiin teknologisesti, taloudellisesti ja ilmastovaikutusten kannalta, kun valmistuksen pääraaka-aineena käytetään kotimaista viljojen olkea ja ruokohelpeä. Tulokset osoittavat, että teknologiaa etanolin valmistamiseksi korsibiomassoista on jo olemassa, mutta nykytekniikoilla ja käytetyillä lähtöarvoilla investointi osoittautuu taloudellisesti kannattamattomaksi. Panostus erilaisten toisen sukupolven bioetanolikonseptien ja niihin liittyvien teknologioiden kehittämiseen on toisaalta maailmalla merkittävää. Kannattavaksi osoittautuvat konseptit ja kilpailukykyiset tehtaiden sijoituspaikat erottuvat todennäköisestä lähivuosina menossa olevan kehitystyön kautta.
MTT ja VTT selvittivät, miten maatalouspohjainen ”selluloosasta bioetanolia”
-malli sopii Suomen olosuhteisiin. Tässä alustavassa arvioinnissa perehdyttiin
mm. raaka-aineen riittävyyteen ja korjuuajan merkitykseen, olemassa olevan
teknologian kypsyyteen, tuotannon kannattavuuteen sekä tuotantoketjun
ilmastovaikutuksiin. Hanke oli osa Tekesin Ilmastonmuutoksen hillinnästä
liiketoimintaa -ClimBus-teknologiaohjelmaa. Hanketta ohjasi johtoryhmä, johon
kuuluivat edellä mainittujen toimijoiden ohella Lännen Tehtaat, Neste Oil,
Panimolaboratorio, Rintekno ja Suomen bioetanoli.
VTT:n ja
MTT:n tekemän arvion pohjaksi otettiin tuotantolaitos, joka vuodessa tuottaisi
160 000 tonnista raaka-ainetta (ohran olkea ja/tai ruokohelpeä) noin 31 000
tonnia etanolia. Tämän lisäksi laitos tuottaisi myös energiaa sähkön ja lämmön
muodossa, josta tosin merkittävä osa palautuisi etanolilaitoksen käyttöön.
Tämäntyyppisen prosessikonseptin, kuten monen muunkin biomassaa käyttävän
tuotantolaitoksen kokoa rajaa raaka-aineen saatavuus tuotantolaitoksen
läheisyydessä. Suomen olosuhteissa korsibiomassaa on arvion mukaan saatavilla
sopivalla etäisyydellä tehdaspaikkakunnalta parhaimmillaan nyt valittu määrä
eli 160 000 tonnia vuodessa.
Laitoksen investointimenoiksi
arvioitiin noin 110 miljoonaa euroa. Etanolin tuotantokuluiksi arvioitiin
vastaavasti noin 1 €/litra etanolia. Tämä luku sisältää sekä suorat
tuotantokulut että investoinnin kuoletukset. Oletetun laitoksen
investointimeno ja tuotantokulut olisivat siis noin kaksinkertaiset verrattuna
vastaavankokoiseen, viljan jyviä raaka-aineenaan käyttävään etanolilaitokseen.
Etanolia
tuotetaan maailmalla huomattavia määriä. Pääosa liikennekäyttöön päätyvästä
etanolista tuotetaan Brasiliassa ja Yhdysvalloissa käyttäen pääraaka-aineena
joko sokeriruo’osta saatua sokeria (sakkaroosia) tai maissin ja eri
viljalajikkeiden jyvistä saatua tärkkelystä. Suomessa
liikennepolttoainekäyttöön tarkoitettua etanolia tuotetaan tällä hetkellä vain
St1 Biofuels Oy:n Lappeenrannassa sijaitsevassa laitoksessa.
Etanolin
ja muiden tieliikennebiopolttoaineiden kysyntä on kovassa kasvussa. Suomessa
astuu vuonna 2008 voimaan, ”EU:n biopolttoainedirektiivin” (2003/30/EC)
ohjaamana, niin kutsuttu käyttövelvoitelaki. Se määrää, että Suomessa
myytävistä tieliikenteen polttoaineista on oltava asteittain suureneva osuus
biopolttoaineita siten, että vuonna 2010 biopolttoaineiden osuus
polttoainemyynnistä vastaisi 5,75 energiaprosenttia.
Tutkimusraportti
verkossa:
http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2007/T2412.pdf
Kuvissa 1 ja 2
VTT:n johtava tutkija Niklas von Weymarn.
Niklas
von Weymarnin esitys