Tulosta Tulosta Lähetä linkki Bookmark and Share

Väitös: Trichoderma reesei -homeen hydrofobiiniproteiinien itsejärjestäytyminen

31.10.2007


img

Fil. maist. Géza R Szilvay väittelee 2.11.2007 klo 12 Helsingin yliopistossa Trichoderma reesei -homeen hydrofobiiniproteiinien itsejärjestäytymisestä (Viikinkaari 5, Helsinki). Szilvay työskentelee tutkijana VTT:n Nanobiomateriaalit-tiimissä.

Hydrofobiinit ovat rihmasienten tuottamia pieniä pinta-aktiivisia proteiineja. Pinta-aktiivisina molekyyleinä hydrofobiiniproteiinit muodostavat kalvon ilman ja veden rajapinnalle sekä kiinnittyvät kiinteille pinnoille. Näiden kalvojen ja pinnoitteiden muodostuminen on tärkeää monissa rihmasienen yksilönkehityksen vaiheissa. Lisäksi nämä ominaisuudet tekevät hydrofobiineista kiinnostavia molekyylejä teknisiin sovelluksiin, kuten esimerkiksi komponenteiksi diagnostisiin testeihin tai sensoreihin. Erityisesti hydrofobiinien itsejärjestäytymisominaisuuksia voitaisiin hyödyntää nanoteknisissä sovelluksissa, joissa rakenteiden muokkaus molekyylitasolla on tärkeää.

Szilvay tutki väitöstyössä Trichoderma reesei -homeen tuottamien HFBI- ja HFBII-hydrofobiinien pinta-aktiivisuusominaisuuksia ilman ja veden rajapinnalla, kiinteillä pinnoilla sekä liuoksessa. Tutkimuksissa havaittiin, että HFBI-hydrofobiinin muodostaa yhtenäisen kalvon vesipisaran pinnalle. Kalvon molemmat puolet kuvattiin atomivoimamikroskoopilla ja osoitettiin, että kalvo on muodostunut yhdestä hydrofobiinimolekyylikerroksesta, jolla on hyvin järjestäytynyt molekyylitason rakenne.

Entsyymien kiinnittämistä pinnoille hydrofobiinien avulla tutkittiin käyttäen HFBI:n tai HFBII:n ja mallientsyymin fuusioproteiineja. Lisäksi osoitettiin, että kohdennetusti muokattu HFBI-muunnos säilyttää kykynsä itsejärjestäytyä rajapinnoilla ja kykenee sitomaan hydrofobiini-kalvon päälle toisen proteiinikerroksen käyttäen biomolekulaarista tunnistusta.

Ymmärtääksemme paremmin hydrofobiinien pinta-aktiivisuusominaisuuksia on tarpeen tuntea hydrofobiinien yleisiä ominaisuuksia ja itsejärjestäytymistä. HFBI sekä HFBII yhdistyvät vesiliuoksessa dimeereiksi ja tetrameereiksi, ja reaktio on riippuvainen proteiinien pitoisuudesta. Liuos-multimeerien muodostumisen dynamiikan ja proteiinien välisten vuorovaikutusten tutkimiseen käytettiin Försterresonanssienergiansiirtomenetelmää sekä geelisuodatuskromatografiaa. Szilvay osoitti tutkimuksessa, että HFBI:n pinta-aktiivisuus ei ole suoraan riippuvainen liuosmultimeerien muodostumisesta.

Väitösjulkaisu

 

 

Lisätietoja

Géza R Szilvay
Tutkija
040 720 6129