Lähetä linkki
Väitös 26.4: Materiaaliluokitus luo perustan hyvälle sisäilmalle
18.04.2008
VTT:n tutkijan Helena Järnströmin väitöstutkimus osoittaa, että suomalainen materiaaliluokitus luo perustan hyvän sisäilman saavuttamiselle tavallisissa asuinrakennuksissa. Hyvä sisäilman laatu edellyttää kuitenkin, että vähäpäästöisten materiaalien käytön lisäksi rakenteiden rakennusaikainen kosteus on riittävän alhainen ja ilmanvaihto toimii hyvin. Sisäilman pitoisuuksiin eniten vaikuttavat tekijät olivat ilmanvaihtojärjestelmä, lattiapinnoite, kattopinnoite, seinäpinnoite, vuodenaika, sisäilman lämpötila ja kosteus sekä asunnon toiminta. Järnströmin väitös tarkastetaan 26.4. Kuopion yliopistossa.
Järnström tutki sisäilman pitoisuuksia sekä rakenteiden päästöjä kahdeksassa
asuinrakennuksessa rakentamisen aikana sekä ensimmäisen vuoden aikana
käyttöönoton jälkeen. Tutkimuksen aikana mitattiin orgaanisten haihtuvien
yhdisteiden eli VOC-yhdisteiden, formaldehydin ja ammoniakin sisäilman
pitoisuudet ja emissiot rakenteista sekä lämpötilat, kosteus ja ilmanvaihto.
VOC-yhdisteiden
kokonaismäärä (TVOC) oli tavallisesti yli S3-luokan eli 600 mikrogrammaa
kuutiometriä (µg/m3) kohden juuri ennen luovutusta, mutta pitoisuus saavutti
tavallisesti S3-luokkaa vastaavan tason ja joissain asunnoissa jopa S1-luokan
eli 200 µg/m3 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Yksittäisten
VOC-yhdisteiden pitoisuudet laskivat eniten ensimmäisen kuuden kuukauden
aikana asunnon käyttöönotosta, jolloin keskimääräiset pitoisuudet olivat
tasolla 5–15 µg/m3.
Sisäilman suhteellinen kosteus
(SK) vaikutti eniten formaldehydi- ja ammoniakki¬pitoisuuksiin. Korkeampia
pitoisuuksia seurantajakson aikana mitattiin, kun SK oli yli 50 %.
Formaldehydipitoisuus ei ylittänyt S2-luokan tasoa eli 50 µg/m3 missään
tutkitussa asunnossa. Joissakin uusissa sekä asutuissa asunnoissa sisäilman
ammoniakkipitoisuudet olivat yli S3-tason eli 40 µg/m3.
Emissiomittaukset
valmiista rakenteesta osoittivat, että rakenteen päästöihin vaikuttavat kaikki
sen eri komponentit eli runko, tasoite, liima ja lattiapinnoite. Oikeasta
rakenteesta mitattiin usein merkittävästi korkeampia päästöjä kuin
yksittäisistä materiaaleista laboratorio-olosuhteissa. Asennuksessa käytetyn
liiman vaikutus oli selvästi nähtävissä niillä muovimattopinnoitteilla, jotka
olivat VOC-yhdisteitä läpäiseviä.
Paikan
päällä mitattujen päästöjen vaikutus sisäilman pitoisuuksiin oli noin 550
µg/m3 (noin 57 % mitatusta pitoisuudesta) TVOC:lle ja noin 45/40 µg/m3 (noin
100 % mitatusta pitoisuudesta) ammoniakille ja formaldehydille juuri
valmistuneessa rakennuksessa. TVOC:n vaikutus pieneni noin 200 µg/m3:aan
kuuden kuukauden aikana, kun taas ammoniakin ja formaldehydin osuudet
pysyttelivät samalla tasolla. Kattorakenteen vaikutus pitoisuuksiin oli
suurin, kun taas seinien osuus oli odotettua pienempi suuresta pinta-alasta
huolimatta.
Järnströmin väitöstutkimuksen mukaan
materiaaliluokitus luo perustan hyvän sisäilman saavuttamiselle, kun sisäilman
pitoisuuksia vertaillaan luokituksen asettamiin tavoitearvoihin (FiSIAQ 2001).
Tutkimuksen perusteella esitetään kuitenkin ehdotuksia luokituksen edelleen
kehittämiseksi. Sisäilma- ja päästötulosten perusteella määritettiin
viitearvot eli arvot normaali ja poikkeava kuuden kuukauden ja yhden vuoden
ikäiselle rakennukselle. Normaali arvo tarkoittaa tavallista päästötasoa,
poikkeava arvo vaatii lisäselvityksiä ja mahdollisesti korjaustoimenpiteitä.
Helena
Järnströmin väitös tarkastetaan lauantaina 26.4. klo 12 Kuopion yliopistossa,
os. Yliopistonranta 2 B.