Teknologiasta liiketoimintaa

Tulosta Lähetä linkki

Ajokeliä vaikea arvioida oikein eivätkä ajotavatkaan muutu liukkaalla riittävästi

02.12.2008

Tiehallinnon, Ilmatieteen laitoksen, Liikenneturvan, Liikennevakuutuskeskuksen ja Yleisradion yhteistyössä kehittämä Liikennesääpalvelu on toiminut kymmenen talvikautta. Palvelussa kootaan ja yhdistetään tiedot kelistä, kunnossapidosta sekä säästä ja sen kehityksestä, ja ennustetaan näiden tietojen perusteella ajokelin kehittyminen seuraavan vuorokauden aikana. Neljä kertaa vuorokaudessa päivitettävä liikennesääennuste on maakuntakohtainen ja koskee pääteitä. Liikennesää kerrotaan tienkäyttäjille television ja radion säätiedotuksissa, Internetissä ja teksti-TV:ssä. Tiedot ovat saatavissa myös matkaviestimiin ja ajoneuvolaitteisiin. VTT:n tutkimuksen perusteella Liikennesääpalvelu on onnistunut tavoitteessaan kohdistaa kelivaroituksia.

Tarkasteltaessa liikenneonnettomuuksien määriä havaittiin, että pahimpien eli ns. onnettomuuksien kasaumapäivien määrä vaihtelee 3–11:een eri vuosina. Onnettomuuksien määrä vaihteleekin paljon vuodesta toiseen talven sääolojen mukaan. Tyypillisenä onnettomuuspäivänä sataa lunta ja usein myös lämpötila on alhainen. Ilmatieteen laitoksen mukaan noin puolessa kaikista kasaumapäivistä matalapaine liikkui Suomen yli tai eteläpuolitse. Tällaiset säätilanteet ovat useimmiten hyvin ennustettavissa. Haasteellisimpia tilanteita ovat paikalliset lumisateet. Esimerkiksi rannikon läheisyydessä avoimen meren aiheuttamat lumisateet voivat aiheuttaa pääkaupunkiseudulla suuria ongelmia liikenteelle.

Ajo-olosuhteiden tunnistaminen vaikeaa

VTT selvitti myös kuljettajien käsityksiä ajokelistä ja kelitiedotuksesta. Hankkeen tavoitteena oli kehittää kelitiedottamista selvittämällä, miten kuljettajat kokevat erilaiset sää- ja keliolosuhteet ja miten heidän käsityksensä vastaavat Liikennesääpalvelun ennusteita. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, oliko kuljettajilla käytössään ajokeliin liittyvää tietoa ja olivatko he tehneet sen pohjalta muutoksia käyttäytymiseensä tai matkasuunnitelmiinsa.

Autoilijoita haastateltiin talvisissa huonoissa sää- ja kelioloissa pääasiassa tienvarsilla ja huoltamoilla. Osan nopeudet mitattiin. Kuljettajien arviot tienpinnan liukkaudesta eivät vastanneet tiesääasematietoja – autoilijoilla oli vaikeuksia tunnistaa tienpinnan liukkautta. Usein autoilijat kuvittelevat tietävänsä ajo-olosuhteet, vaikka eivät niitä todellisuudessa tiedäkään. Noin 10 % haastatelluista tunsi olevansa tien tukkona. 50 %:n mielestä toiset kuljettajat eivät ota huomioon huonoa keliä, ja noin 30 % oli sitä mieltä, että toiset ajavat liian hitaasti.

Kelitieto todettiin kiinnostavaksi, tarpeelliseksi ja perustelluksi. 62 % haastatelluista kertoi etsineensä tai saaneensa kelitietoa. Kelitietoa saaneet arvioivat kelin muita useammin liukkaaksi ja onnettomuusriskin suuremmaksi. 20 % autoilijoista mietti muutosten tekemistä matkasuunnitelmiinsa kelitietojen perusteella. Heistä jopa 10 % harkitsi kotiin jäämistä. Kaikista vastaajista matkan perumista oli harkinnut 2,6 %. Useimmin mainittu muutos matkasuunnitelmassa oli lisäajan varaaminen matkaan. Liikennelaskennan perusteella liikennemäärien arvioitiin vähentyneen haastattelupaikalla noin 10 % huonon tai erittäin huonon kelin vallitessa normaaliin keliin verrattuna.

Kuljettajat arvioivat, että ajonopeuksien alenemisen lisäksi kelitieto pidentää ajoetäisyyksiä edellä ajavaan ja saa välttämään ohituksia. Tämän tutkimuksen mukaan autoilijoiden nopeudet pienenivät huonossa kelissä vain muutamia kilometrejä tunnissa. Eniten ajonopeuksiaan pudottivat kelitietoa etukäteen hankkineet ja kelin erittäin liukkaaksi arvioineet. Kelitieto arvioitiin erityisen merkittäväksi kokemattomille kuljettajille, pitkille matkoille ja uusille reiteille. Tehokkaimmiksi kuljettajat arvioivat pääteitä koskevat ja karttakuvana esitettävät maakuntakohtaiset varoitukset sekä sanalliset kuvaukset kelistä. Myös yksilöidymmät ja kohdistetummat tiedot, esimerkiksi tien kunnossapidosta, saivat kannatusta.

Yleisimmin kelitietoa oli saatu radiosta ja TV:stä. Toisaalta internetin osuus oli huomattavasti suurempi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Jatkossa kelitietoa toivottiin saatavan perinteisten tietolähteiden lisäksi myös mobiilipalvelujen kautta.

Raportti verkossa:
http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/3201096-v-kuljett_kasityk_kelista.pdf
http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/3201095-v-liikennesaatied_toteut_ja_arv.pdf

Kuva: Säätilasta johtuvien liikenneonnettomuuksien kasaumapäivien jakauma talvikausina1997 –2007.

Esitykset
Jorma Helin: Kelitiedottamisesta enemmän apua autoilijoille
Pirkko Rämä ja Niina Sihvola: Kelitiedotus auttaa kuljettajia arvioimaan ajokeliä ja riskejä
Ilkka Juga: Liikenneonnettomuuksien kasaumapäivien ja säätilan välinen yhteys