Jätekeskusten paloturvallisuus paremmaksi säännöllisen koulutuksen, laitehuollon ja siivouksen turvin
18.12.2008
VTT on selvittänyt yhdessä Kuopion yliopiston ja Pelastusopiston kanssa jätekeskusten paloturvallisuutta ja jätteiden palamisen aiheuttamia ympäristöuhkia. Suoranainen uhka ympäristölle on suuren jätepenkan tulipalossa syntyvä runsas savu ja sen mukana kulkeutuvat haitalliset aineet. Suuren jäteauman palo voi olla lisäksi voimakas, ja siinä syntyvä lämpösäteily voi aiheuttaa vaikeasti hallittavan palon leviämisvaaran. Sisätiloissa varastoitavan jätteen syttyminen saattaa tuhota nopeasti koko rakennuksen. Riskejä voidaan kuitenkin vähentää mm. jatkuvalla koulutuksella sekä yksinkertaisesti säännöllisellä laitehuollolla ja siivouksella.
Hankkeessa selvitettiin Suomen jätekeskustulipalojen taustoja sekä
jätekeskusten paloturvallisuustilannetta kyselytutkimuksella. Hankkeen
kokeellisessa osuudessa tarkasteltiin eri jätemateriaalien palamista ja
sammuttamista sekä analysoitiin savukaasujen ja sammutusjätevesien
koostumuksia. Kokeellisten tulosten perusteella arvioitiin tutkittujen
jätemateriaalien aiheuttamaa uhkaa ympäristölle tulipalotilanteessa.
Hankkeessa
toteutettu kysely suunnattiin jätealan toimijoille ja pelastusviranomaisille.
Vastauksissa nousivat esille tulipalojen ennaltaehkäisevinä toimina mm.
jatkuvan koulutuksen ja riskien säännöllisen kartoittamisen tarve, joiden
pitäisi muodostua osaksi yrityksen normaalia toimintaa. Vastausten perusteella
huomattava osa yrityksistä ei ollut järjestänyt henkilökunnalle minkäänlaista
koulutusta eikä kaikilla ollut myöskään kirjallisia ohjeita tulipalotilanteen
varalta. Lisäksi todettiin, että säännöllinen laitehuolto ja siivous ovat
yksinkertainen keino vähentää riskejä. Helposti syttyviä materiaaleja ei
myöskään tule sijoittaa laitteiden välittömään läheisyyteen, ja jätteiden
varastoimista liian lähelle toisiaan ja suurina kasoina tulee välttää. Myös
kiertonopeuden nostaminen vähentää syttymisriskiä.
Hankkeen
kokeellisessa osuudessa suoritettiin polttokokeita pienessä ja suuressa
mittakaavassa. Kokeista mitattiin eri jätejakeiden palamisominaisuuksia ja
palamisen aikana muodostuvia savukaasupäästöjä. Kokeiden perusteella
määritettiin jätejaekohtaiset päästökertoimet haitallisille PAH-,
kloorifenoli- ja PCDD/F-yhdisteille. Koetuloksia hyödynnettiin
laskennallisissa tarkasteluissa, joiden tarkoituksena oli pyrkiä arvioimaan
kyseisten materiaalien palamisen aiheuttamaa uhkaa ympäristölle. Tämän lisäksi
tarkasteltiin laskennallisesti tilanteita, joissa palo voisi levitä palavasta
kohteesta toiseen lämpösäteilyn vaikutuksesta. Tuloksien avulla muodostettiin
yleinen malli, jota voidaan soveltaa esimerkiksi jätepaalirivistöjen välisten
turvaetäisyyksien määrittämiseen.
Välillisen
uhan ympäristölle muodostaa suurien jätepenkkojen sammuttamisen hankaluus:
palo voi levitä syväpalona, sammutustyö kestää yleensä kauan ja vaatii usein
paljon vettä. Siten esimerkiksi sammutusveden mukana maaperään kulkeutuva ja
edelleen leviävä haitallisten aineiden määrä voi olla suuri.
Sammuttamisen
osalta keskeisimpinä seikkoina nousivat esille alkusammutuskapasiteetin
riittävyys sisätiloissa ja ulkoalueilla sekä lisäsammutusveden saatavuus myös
suurempien tulipalojen sammuttamisessa. Automaattiset hälytys- ja
sammutusjärjestelmät voivat olla hyvä lisäturva. Myös järeän raivauskaluston
saatavuus on varmistettava tulipalotilanteen varalta.
Sekä
päästöjen kulkeutumisen että palon leviämisen esimerkeistä saatuja tuloksia
voidaan käyttää jätekeskusten muuhun suunnitteluun ja ohjeistukseen mm.
arvioitaessa ympäristöön kohdistuvia riskejä. Tulosten soveltuvuutta tulee
kuitenkin tarkastella tapauskohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti siten, että
esimerkiksi jätekeskuksen ominaispiirteet tulevat otetuksi huomioon.
”Jätekeskusten
paloturvallisuuden parantaminen” -hankkeen rahoittivat VTT,
Palosuojelurahasto, Paperinkeräys Oy, Jätekukko Oy, Finanssialan keskusliitto
ry, Kuopion yliopisto sekä Pelastusopisto.
Raportti
verkossa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2008/T2457.pdf
