Lähetä linkki
VTT:n historia: 1940-luku
1940-luku: Ryti allekirjoittaa lain Valtion teknillisestä tutkimuslaitoksesta
VTT:n historia alkoi 16. tammikuuta 1942, jolloin presidentti Risto Ryti
allekirjoitti lain Valtion teknillisestä tutkimuslaitoksesta. VTT toimi
välittömästi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa. Tehtävänä oli
"harjoittaa teknillistä tutkimustoimintaa tieteellisessä ja yleishyödyllisessä
tarkoituksessa". VTT:n oli lisäksi testattava viranomaisten ja yksityisten
henkilöiden sekä yritysten tai yhteisöjen pyynnöstä materiaaleja ja
rakenteita. Laitoksella oli myös oikeus tehdä maksullisia
toimeksiantotutkimuksia.
VTT sai virallisesti itsenäisen
aseman, vaikka se käytännössä toimikin tiiviissä yhteydessä Teknillisen
korkeakoulun kanssa. VTT:llä oli alussa 10 laboratoriota: rakennusteknillinen,
puuteknillinen, paloteknillinen, metalliteknillinen, vuoriteknillinen,
sähköteknillinen ja kemiallisteknillinen, sillanrakennus- ja staattinen
laboratorio sekä tielaboratorio ja elintarviketeollisuuslaboratorio. VTT:n
tilojen rakentaminen Lönnrotinkatu 37:een, Helsingin Hietalahteen, aloitettiin
heti tammikuussa 1942. Rakennus saatiin valmiiksi samana syksynä.
Päärakennukseen majoittui tutkimuslaitoksen johto ja laboratorioista
seitsemän. Loput sijoittuivat korkeakoulun tiloihin.
VTT:n ensimmäisen hallituksen johtajaksi valittiin professori Martti Levón, josta tuli myös VTT:n ensimmäinen ylijohtaja. Yhdessä Levónin kanssa ylijohtajan töistä ja velvollisuuksista huolehti kuitenkin myös kemiallisteknisen laboratorion vt. laboratorionjohtaja, diplomi-insinööri Eino Markus Leino. VTT:n varsinainen toiminta alkoi kuitenkin yskähdellen. Toimintaa vaikeutti erityisesti se, ettei saatavilla ollut tarpeeksi paljon päteviä työntekijöitä. Tämä johtui siitä, ettei tutkimustyövoimaa ehditty tuolloin kouluttaa tarpeeksi nopeassa tahdissa. Työvoimapula johtui myös siitä, että ikänsä ja terveytensä puolesta kykenevät miehet kutsuttiin asepalvelukseen.
VTT:n toiminta jakautui sota-aikana kolmeen osaan. Sotilaallista toimintaa varten tehdyt tutkimukset ja testaukset tehtiin osittain puolustusvoimien alaisuudessa. Samanaikaisesti yritettiin parantaa myös kotirintaman kykyä puolustautua. Jos laboratoriolla näiden tehtävien jälkeen riitti vielä voimia muuhun, ne pyrkivät kehittämään yleistä tutkimusvalmiutta ja valmistautumaan parhaansa mukaan sodanjälkeiseen toimintaan.
Paloteknillinen laboratorio oli eniten mukana sotilaallisessa toiminnassa. Se
teki mm. selvityksen rakennusten palosuojelusta ilmahyökkäysten varalle ja
kehitti palamatonta kattohuopaa ja puumateriaalia. Laboratorio olikin suurelta
osin alistettu armeijan käyttöön.
Toinen VTT:lle annettu tehtävä oli tukea kotirintamaa. Tämä tehtävä täyttyi sota-aikana mm. erilaisilla elintarvike- ja polttoainetutkimuksilla. Elintarviketeollisuuslaboratorio tutki esimerkiksi heikkolaatuisia ruoka-aineita, joita markkinoille tuli sota-ajan elintarvikepulan aikana. Tarkastustyön ohella pystyttiin kuitenkin käynnistämään myös joitakin varsinaisia tutkimushankkeita. Esimerkiksi vuonna 1944 aloitettiin pektiini-, tärkkelys- ja säilöntäainetutkimukset. Elintarvikepulan loputtua tutkimusta alettiin laajentaa muunlaiseenkin tutkimukseen.
Varsinainen tutkimustyö jäi alussa määrällisesti vähäiseksi, vaikka VTT perustettiin osittain sotilaallisia tutkimuksia varten. Tämä johtui siitä, että toimintaa ei saatu käynnistettyä niin nopeasti kuin alunperin oli suunniteltu. Tutkimuslaitokselle oli kuitenkin selvä tarve, sillä se teki sodan aikana lähes 2000 testausta. Myös VTT:n henkilökunta kasvoi nelinkertaiseksi 1940-luvun aikana.
1940-luku | 1950-luku
| 1960-luku | 1970-luku
| 1980-luku | 1990-luku
| 2000-luku