Tulosta Tulosta Lähetä linkki Bookmark and Share

VTT:n historia: 1950-luku

1950-luku: Sodan jälkeinen aika

VTT oli ainoa tutkimukseen keskittynyt paikka, jolla oli sodan jälkeen mahdollisuuksia palvella sotakorvausteollisuutta ja jälleenrakentamista. Toiminnan menestyksekäs jatkaminen kuitenkin vaati muutoksia VTT:n johtoon ja hallintoon. Täyttääkseen jatkuvasti lisääntyvät tehtävänsä VTT:n täytyi kohdistaa paremmin osaamistaan ja resurssejaan. Heti sodan jälkeen VTT:n henkilökunnan määrä kasvoi reippaasti johtuen sotakorvauksista ja jälleenrakentamisesta. VTT laajeni heti 1940-luvun alkuvuosina, jolloin VTT:n yhteyteen perustettiin rakennustaloudellinen laboratorio. Se laajensi merkittävästi VTT:n tutkimusaluetta.

Laboratorio selvitti monia tuon ajan ongelmia, kuten siirtoväen tilojen rakennuskustannuksia. VTT:n rakennusryhmän laboratoriot osallistuivat Suomen jälleenrakennukseen ahkerasti esimerkiksi kehittämällä uusia, korvaavia rakennusmateriaaleja.

 

Vuonna 1947 Martti Levón luopui ylijohtajan tehtävästä. Hallitus nimitti uudeksi ylijohtajaksi professori Edvard Wegeliuksen. Hänen sai tehtäväkseen valvoa kaikkia tutkimuslaitoksen toimintoja. Tutkimusten varsinainen suunnittelu- ja toteutusvastuu siirrettiin kuitenkin laboratorionjohtajille. Laboratorionjohtajat olivat pääasiassa korkeakoulun professoreita, jotka huolehtivat virasta oman työnsä ohella. Molempien töiden hoitaminen sujui jouhevasti, sillä VTT:n päärakennus ja Teknillinen korkeakoulu sijaitsivat vierekkäin.



 

  

 
 

Varsinaista toimintaa kuitenkin vaikeutti se, että VTT:n päärakennus oli alusta pitäen liian pieni. Helsingin kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt VTT:n esittämille laajennussuunnitelmille. Lopulta valtio osti tammikuussa 1949 Otaniemen alueen silloiselta Kansallis-Osake-Pankilta. Seuraavana vuonna alueen rakentamisesta järjestetyn asemakaavakilpailun voitti Alvar Aalto. Otaniemen rakentamiseen liittynyt alkuinnostus kuitenkin hiipui nopeasti ja se viivästyi useita vuosia.

Ensimmäiset opetus- ja tutkimustilat valmistuivat Otaniemeen vasta vuonna 1954. Ensimmäisenä Otaniemeen muutti vuoriteknillinen laboratorio. Laboratorio sai täydellisen koetehtaan Otaniemeen vuonna 1956. Koetehtaassa voitiin tutkia oikeassa mittakaavassa malmien jauhatusta.

 

1940-luvun lopulta lähtien alkuperäiset 10 laboratoriota jakautuivat vähitellen uudelleen. Vuonna 1950 VTT muodostuikin jo 15:sta laboratoriosta, joissa työskenteli yhteensä 242 tutkijaa. 1950-luvun puolivälissä VTT teki tilaustyönä jo yli 6.000 testausta. Luku osoittaa selvästi, että toiminta painottui pitkälti testaamiseen ja erilaiseen tarkastustyöhön. Määrään vaikutti se, että teollisuus ei kokenut tarvitsevansa perustutkimustietoa vaan nimenomaan erilaisia testauspalveluita.

Tilanne muuttui kuitenkin 1950-luvulla, jolloin teollisuuden tutkimustarve kasvoi. Teollisuus joutui kansainvälisen kilpailun takia panostamaan yhä enemmän tuotteidensa laatuun ja tuotantomenetelmiin.

 

VTT uusi toimintatavoitteensa vuonna 1952. Niiden mukaan VTT:n tehtävänä oli ensisijaisesti tehdä yleistä tutkimusta maan talouselämän kehittämiseksi sekä harjoittaa tutkimustoimintaa, jolla oli puhtaasti tieteelliset tavoitteet. Testaus säilyi edelleen VTT:n toimenkuvassa, mutta se jätettiin tarkoituksellisesti tärkeysjärjestyksen pohjalle. Vuonna 1956 VTT:n vapaat tutkimusrahat laskivat alle 10 miljoonan markan. Samaan aikaan testaustoiminnasta saadut tulot olivat seitsenkertaiset. Näin VTT panosti osittain haluamattaan yhä enemmän testaukseen, vaikka se halusikin keskittyä tieteelliseen tutkimukseen enemmän.

VTT:n hallitus sai uuden muodon vuonna 1956. Kahta vuotta aikaisemmin Martti Levón oli luopunut hallituksen puheenjohtajuudesta. Hänen tilalleen oli valittu professori Arvo Ylinen. Hallituksen tärkeimpänä tehtävänä oli valvoa ja kiirehtiä Otaniemen rakentamista. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan muuton odotus oli pitkä ja tuskallinen. Vanhoissa tiloissa vallitsevaa ahtautta lisäsi se, että 1950-luvulla syntyi uusia laboratorioita. Jokainen uusi laboratorio toi mukanaan lisää osaamista ja asiantuntemusta. Paine VTT:n seinien sisäpuolella kasvoi vuosi vuodelta, mutta se loi samalla myös poliittista painetta valtion taholle nopeuttaa Otaniemen rakentamista. 

 
 
1940-luku | 1950s | 1960-luku | 1970-luku | 1980-luku | 1990-luku | 2000-luku | 2010-luku