Tulosta Tulosta Lähetä linkki Bookmark and Share

VTT:n historia: 1970-luku

1970-luku: Uudistettu tutkimuskeskus Otaniemessä

Ylijohtaja Edward Wegeliuksen pitkä ura VTT:llä päättyi vuonna 1970 hänen jäädessään eläkkeelle. Hänen seuraajakseen tuli professori Pekka Jauho. Myös tutkimusosastojen samoihin aikoihin valitut johtajat edustivat uutta aikakautta.

Esitys VTT:n uudesta hallintomallista hyväksyttiin eduskunnassa marraskuun lopussa 1971. Uudistettu, tutkimuskeskukseksi muuttunut organisaatio aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Tutkimuskeskus muodostui kolmesta tutkimusosastosta: Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan tutkimusosastosta, Materiaali- ja prosessitekniikan tutkimusosastosta ja Sähkö- ja atomitekniikan tutkimusosastosta.

Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan tutkimusosaston johtajaksi valittiin professori Urpu Soveri. Materiaali- ja prosessitekniikan tutkimusosaston johtajaksi valittiin professori Sakari Heiskanen ja Sähkö- ja atomitekniikan tutkimusosaston johtajaksi valittiin professori Veikko Palva. Yleistä osastoa johti aluksi varatuomari Heikki Kallio, jonka seuraajaksi tuli melko pian Arto Klemola.

VTT:n hallitus lakkautettiin maaliskuun alussa 1972 ja sen tilalle muodostettiin valtuuskunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin kansleri Klaus Waris.

1970-luvulla Suomessa vallinnut energiakriisi ja ympäristökysymysten nousu julkisuuteen toi VTT:lle lisää tutkimuskohteita. Ne soveltuivat hyvin Jauhon tutkimuspoliittiseen ajatteluun. VTT osallistui myös muiden yhteiskunnallisten ongelmien ja tehtävien ratkaisuun. Esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä alkoi nousta hälyttävästi 1960-luvulla. Vuosittain liikenteessä menehtyi tuolloin yli tuhat henkeä. VTT alkoi tutkia ongelmaa ja päätyi siihen tulokseen, että nopeusrajoituksilla voitaisiin selvästi vähentää onnettomuuksia. Tutkimusten perusteella Suomessa otettiin käyttöön yleiset nopeusrajoitukset, jotka vaihtelivat 80 - 120 km/h tiestä riippuen.





 

Biotekniikan laboratorio hankki 1970-luvun puolivälissä Suomessa valmistetun pilot-fermentorin. Sen avulla voitiin tutkia bioteknisiä prosesseja, kuten mikrobientsyymien, antibioottien ha yksisoluproteiinien tuottamista.






 

Todellinen edistysaskel saatiin korroosiotutkimuksissa 1970-luvulla, kun VTT:llä suunniteltiin ja rakennettiin kiertopiirillä varustettu autoklaavilaitteisto. Sen avulla voitiin simuloida ydinvoimalaitosten todellisia korroosio-olosuhteita.

 







 

Vuoteen 1970 mennessä suurin osa VTT:n laboratorioista oli saanut uudet tilat Otaniemestä. Joitain toimintoja tosin sijaitsi edelleen Helsingissä. VTT sai Otaniemessä käyttöönsä 200 000 kuutiometriä tutkimustilaa. VTT:n punatiiliset rakennukset suunnitteli Alvar Aallon arkkitehtitoimisto. VTT:n päärakennus valmistui vuonna 1975. VTT laajeni 1970- ja 1980-luvuilla myös alueellisesti ja uusia laboratorioita perustettiin Ouluun, Tampereelle, Jyväskylään ja Outokumpuun.

Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan osasto teki vuosina 1975 - 79 laajan ns. ASTA-tutkimuksen, jossa selvitettiin usean asuntoalueen kaavoitus- ja rakennuskustannukset. Tutkimuksen kansantaloudellisten säästöjen arvioitiin nousevan jopa 500 miljoonaan markkaan. Vaikka tutkimukset tuottivat säästöjä yhteiskunnalle, VTT itse rypi budjettikriisissä, joka huipentui vuonna 1977. Kriisi laukesi vasta kun valtiovarainministeriö otti vuoden 1978 lisäbudjettiin mukaan VTT:n toiminnalleen vaatimat lisämäärärahat. Tämän seurauksena valtion rahoitus ja tilaustutkimustoiminta erottautuivat toisistaan. Tämä kuitenkin aiheutti yleistä kiistaa VTT:n asemasta ja organisaatiosta.

 
 
1940-luku | 1950-luku | 1960-luku | 1970-luku | 1980-luku | 1990-luku | 2000-luku | 2010-luku