Nuoruusiän diabeteksesta uutta tietoa
16.12.2008
Aineenvaihdunnan säätelyhäiriöt ennakoivat nuoruusiän diabeteksen puhkeamisen jo vuosia etukäteen
Suomalaistutkijat ovat osoittaneet, että aineenvaihdunnan säätelyhäiriöt
lasten ja nuorten rasva- ja aminohappoaineenvaihdunnassa ennakoivat nuoruusiän
eli tyypin 1 diabeteksen puhkeamista. Muutokset ovat analysoitavissa kuukausia
tai jopa vuosia ennen sairauden puhkeamista. Tutkimustulokset antavat uuden
suunnan sairautta ehkäisevien tai hidastavien hoitojen kehittämiselle.
Tutkimusryhmä,
joka koostuu VTT:n, Turun, Oulun ja Tampereen yliopistojen tutkijoista, on
julkaissut tutkimustulokset 15.12.2008 The Journal of Experimental Medicine
–lehdessä.
Nuoruusiän diabetes johtuu nykytiedon mukaan haiman saarekkeiden insuliinia
tuottavien beetasolujen tuhoutumisesta elimistön immuunijärjestelmän
välityksellä. Kun elimistö vähitellen menettää beetasoluja, syntyy eliniän
pituinen riippuvuus insuliinista.
Tällä hetkellä nuoruusiän
diabeteksen kehittyminen on aikaisimmillaan voitu osoittaa mittaamalla
verinäytteistä autoimmuniteetin kehittymistä. Vaikka autoimmuniteetti syntyy
kuukausia tai vuosia ennen sairauden puhkeamista, tulee tieto liian myöhään
diabeteksen etenemistä ehkäisevän hoidon kannalta. Tekesin FinnWell-ohjelman
rahoittaman SYSDIPP-tutkimuksen tulokset tuovat merkittävää uutta tietoa
autoimmuniteetin laukaisevista tekijöistä ja beetasolujen tuhoutumiseen
johtavista syistä. Näiden sekä kliinisen diabeteksen ilmenemiseen lopulta
johtavat syyt on tähän asti tunnettu huonosti, ja se on estänyt tehokkaiden
hoitokeinojen kehittämisen.
Tutkimuksessa on hyödynnetty
metabolomiikkaa, joka perustuu elimistön solujen, kudosten ja nesteiden
kemiallisten aineenvaihduntatuotteiden toiminnan ja vaikutusten tuntemiseen.
Ihmisen ikä, elämäntavat, ravitsemustottumukset ja suoliston mikrobisto
vaikuttavat aineenvaihduntatuotteiden ilmentymiseen. Muutokset
aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksissa voivat olla geneettisiä tai
ympäristöstä aiheutuvia, ja ne voivat myöhemmin vaikuttaa alttiuteen sairastua
kroonisiin tauteihin.
Tutkimustulokset syntyivät laajan,
vuonna 1994 käynnistetyn, kansallisen DIPP- Type 1 Diabetes Prediction and
Prevention -väestötutkimuksen yhteydessä, joka on amerikkalaisen the Juvenile
Diabetes Research Foundation Internationalin rahoittama. 14 vuoden aikana
tutkimushankkeessa on selvitetty yli 130 000 vastasyntyneen geneettinen riski
sairastua nuoruusiän diabetekseen. Lisäksi on seurattu säännöllisesti yli 8000
lasta, joilla on riski sairastua.
Tutkimusryhmää johtivat
professorit Matej Orešič VTT:stä ja Olli Simell Turun yliopistosta. Myöskin
professorit Mikael Knip, Jorma Ilonen ja Riitta Lahesmaa sekä tohtorit Riitta
Veijola ja Tuula Simell osallistuivat tutkimukseen. Tulokset on julkaistu
15.12.2008 tieteellisessä lehdessä The Journal of Experimental Medicine.
Artikkelissa raportoidaan aineenvaihdunnan häiriöt, jotka edeltävät
autoimmuniteetin kehittymistä ja myöhemmin tyypin 1 diabeteksen puhkeamista.
Tuloksista
ilmeni, että diabetekseen sairastuneilla lapsilla oli verrokkilapsiin
verrattuna jo vastasyntyneisyyskaudella alhaisemmat seerumin sukkinyylihappo-
ja fosfatidyylikoliinipitoisuudet. Lisäksi diabeetikkolapsilla mitattiin
seurannassa terveitä lapsia pienempiä pitoisuuksia triglyserideja ja
antioksidatiivisia eetterifosfolipidejä. Useita kuukausia ennen kuin
diabetekseen sairastuneiden lasten vasta-aineprofiili muuttui positiiviseksi,
heillä havaittiin myös kohonnut tulehdusta lisäävän lysofosfatidyylikoliinin
pitoisuus. Merkille pantavaa oli, että vasta-aineiden muuttuessa
positiivisiksi osa aineenvaihduntaprofiilista normaalistui. HLA-liitännäinen
geneettinen riski sairastua diabetekseen ei selittänyt havaittuja muutoksia
lipidiprofiilissa.
Autoimmuniteetin kehittyminen saattaa olla
kohtalaisen myöhäinen ilmiö diabeteksen syntyprosessissa, ja interventiot
tautiprosessin pysäyttämiseksi ovat tällöin jo liian myöhäisiä.
Autoimmuniteettiä
edeltävien aineenvaihduntamuutosten tunnistaminen voikin tulevaisuudessa
auttaa arvioimaan henkilön riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen.
Tutkimustulosten mukaan aineenvaihdunnallisia tai immuunisysteemiin
vaikuttavia interventioita voitaisiin potentiaalisesti hyödyntää tyypin 1
diabeteksen ehkäisyssä tai sairauden etenemisen hidastamisessa.
Diabetekseen
sairastuvien lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt länsimaissa huomattavasti
viime vuosikymmeninä. Nykysuuntausten perusteella sairastuvuuden on arvioitu
kaksinkertaistuvan Suomessa seuraavien 15 vuoden aikana. Tällä hetkellä yksi
120 lapsesta sairastuu nuoruusiän diabetekseen ennen 15 ikävuottaan.
KAAVIO.
Kuvasta näkyy, miten tyypin 1 diabetes kehittyi tytölle, jolla sairaus
diagnosoitiin 9-vuotiaana. Oireettoman vaiheen aikana hänellä oli
poikkeuksellisen korkea tulehdusta lisäävä lysofosfatidyylikoliinin (sininen)
pitoisuus, matala antioksidatiivisten eetterifosfolipidien (vihreä) ja matalat
ketoleusiinien pitoisuudet. Näiden aineenvaihduntatuotteiden arvot
normalisoituivat noin kahden vuoden iässä autoimmuniteetin (GADA) kehittymisen
jälkeen.
KUVA 1: Tutkimusprofessori
Matej Orešič
KUVA
2: VTT:n Metabolimiikkatiimin tutkijat: tutkija Marko Sysi-Aho,
erikoistutkija Tuulikki Seppänen-Laakso ja tutkimusprofessori Matej Orešič.
KUVA
3: VTT:n Metaboliikkatiimin tutkijat: tutkimusprofessori Matej Orešič,
erikoistutkija Tuulikki Seppänen-Laakso ja tutkija Marko Sysi-Aho.
KUVA
4: VTT:n metabolomiikan laboratorio. Kuvassa vastaava tutkimusavustaja
Annaliisa Ruskeepää.
Lisätietoja:
VTT
Prof. Matej Orešič,
Ph.D.
Puh. 020 722 4491
Turun yliopisto,
Lastentautien klinikka
Prof. Olli
Simell, M.D., Ph.D., Puh. +358-2-313-2466
http://sysbio.vtt.fi/
M.
Orešič, S. Simell, M. Sysi-Aho, K. Näntö-Salonen, T. Seppänen-Laakso, V.
Parikka, M. Katajamaa, A. Hekkala, I. Mattila, P. Keskinen, L. Yetukuri, A.
Reinikainen, J. Lähde, T. Suortti, J. Hakalax, T. Simell, H. Hyöty, R.
Veijola, J. Ilonen, R. Lahesmaa, M. Knip, O. Simell, Dysregulation of lipid
and amino acid metabolism precedes islet autoimmunity in children who later
progress to type 1 diabetes, J. Exp. Med. (2008); doi: 10.1084/jem.20081800
The
Journal of Experimental Medicine: http://jem.rupress.org/
