Sign In

SHARE - Industry sharing platform for boosting transition towards circular economy

Millaisia sovelluskohteita jakamistaloudella on?

Tämän projektin kuluessa keskityttiin tarkastelemaan sekä työvoiman jakamista, että kone- ja laiteinvestointeja ja niiden jakamista yritysten kesken. Lisäksi sivuttiin myös yritysten eri toimintojen yhteiskäyttöä.

Työvoiman jakaminen

Työn tekemisen uudet muodot ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta. Eurofound on tehnyt erittäin monipuolisen yleisselvityksen otsikolla ”New forms of employment”.

Edellinen selvitys lyhennettynä suomeksi löytyy:

 

Kuva 1 Työn tekemisen yhdeksän uutta muotoa

Eurofound selvitys jakaa uudet tekemisen muodot yhdeksään eri luokkaan (kuva 1).

  • Employee sharing (työntekijöiden jakaminen). Ryhmä työnantajia palkkaa yhteisesti yhden työntekijän kattamaan eri yhtiöiden henkilöstötarpeet.
  • Job sharing (työn jakaminen). Työnantaja palkkaa vähintään kaksi työntekijää, jotka hoitavat yhdessä tietyn työtehtävän.
  • Interim management (tilapäinen johto). korkealle koulutettuja asiantuntijoita palkataan tilapäisesti tiettyyn hankkeeseen tai ratkaisemaan tietty ongelma.
  • Casual work (tilapäinen työ). Työnantajalla ei ole velvollisuutta osoittaa työntekijälle työtä säännöllisesti.
  • ICT-based mobile work (tietokoneavusteinen liikkuva työ). Työntekijä voi hoitaa työnsä missä tahansa ja milloin tahansa uuden teknologian avulla.
  • Voucher based work (palvelusetelillä maksettava työ). Työsuhde perustuu siihen, palveluista maksetaan palvelusetelillä, joka on hankittu valtuutetulta organisaatiolta.
  • Portfolio work (salkkutyö). Itsenäisellä ammatinharjoittajalla on paljon asiakkaita.
  • Crowd employment (joukkotyö). Työnantajat ja työntekijät kohtaavat verkkoportaalissa.
  • Collaborative models (yhteistyöhön perustuva työ - freelancerit). Itsenäiset ammatinharjoittajat ja mikroyritykset tekevät jollain tapaa yhteistyötä paikatakseen koosta ja ammatillisesta eristäytyneisyydestä aiheutuvia rajoituksia.

Joensuussa toimivat neljä yritystä (Deere, Mantsinen, Outotec ja Kesla) tekivät keskinäisen sopimuksen työntekijöidensä lainaamisesta toisilleen vuonna 2016 https://yle.fi/uutiset/3-9312843. Tässä toimintamallissa yksi yritys on itselleen palkannut työntekijän, jota sitten tilanteen mukaisesti lainaa muille yrityksille. Tätä mallia ei sellaisenaan ole em. raportissa kuvattu, mutta sopii ”employee sharing” kohtaan.

John Deeren tuotantopäällikkö Ari Toivanen teki YAMK opinnäytetyönsä otsikolla ” Monimuotoinen resurssien hankinta ja käyttö”, jossa hän käsittelee monipuolisesti työvoiman jakamiseen liittyviä näkökulmia. http://www.theseus.fi/handle/10024/136280. Raportin mukaan resurssien jakamisessa on nähty mm. seuraavia hyötyjä:

  • Resurssilainaus on helppo tapa saada lisäkapasiteettia kaikissa taloustilanteissa tarvittaessa.
  • Resurssilainatut henkilöt ovat olleet ammattitaitoisia henkilöitä ja pääsevät helposti työtehtäviin sisälle.
  • Resurssilainauksella voidaan taata osaajia laskusuhdanteessa, jos määräaikaiset työsuhteet päättyvät.
  • Aito vaihtoehto lomautukselle, lainaavassa yrityksessä mahdollisesti pienissä vaihteluissa lomautukset voidaan välttää.
  • Määrä-aikainen sopimus lainasta riippuu lainaavan yrityksen suhdanteista ja voi olla hankalaa jatkaa, vaikka sille olisi tarvetta.

Kone- ja laiteinvestoinnit ja niiden elinkaarivaiheet

Investointien elinkaari voidaan jakaa pelkistetysti kolmeen jaksoon (kuva 2):

Käyttöönottovaihe, jonka sisältö riippuu siitä, onko kyseessä korvausinvestointi vai täysin uusi kone tai laite. Korvausinvestoinnissa uusi kone on yleensä kehittyneempi kuin vanha. Kuitenkin sen käyttöönotto on yleensä sujuvaa. Yhden yhteisen koneen käyttöönotto vaatii yhteensä vähemmän panostusta kuin usean erillisen koneen. Jos kyseessä on täysin uusi kone ja teknologia, jonka toimintaa ei hallita, alkaa käyttöönotto opiskelujaksolla. Usean käyttäjän osallistuminen yhdessä oppimiseen yleensä parantaa oppimistulosta. Uusien teknologioiden käyttöönotossa jakamisidea voi olla järkevää. Erilaisten riskien hallintaa helpottaa, jos on useampi yritys niitä jakamassa. Myös oppimisprosessi voi olla tehokkaampi, kun on useista yrityksistä henkilöstöä mukana.

Liiketoimintavaihe, jossa konetta käytetään päivittäisessä liiketoiminnassa. Jos koneen käyttöaste on matala, on yhteiskäyttö mahdollista ainakin jossain määrin. Jos koneen käyttöaste on omasta takaa korkea, on sen yhteiskäyttö hankalampaa. Tuotannonohjaukselliset haasteet alkavat nousta yhteiskäytön esteeksi jossain vaiheessa. Yhteiskäytössä olevan koneen tuotannonohjauksellinen näkökulma edellyttää jonkinlaista resurssien varausjärjestelmää raportointeineen. Myös käyttäjäkohtainen kustannuslaskenta ja laskutusjärjestelmä edellyttävät jonkinlaista tietoteknistä järjestelmää, jossa nykyiset digitaaliset alustaratkaisut ovat sopivia.

Lopetusvaihe, jossa on ratkaistava, miten mahdolliset purku- ja lopetuskustannukset jaetaan. Toisaalta voi olla, että kone voidaan myydä ja ongelmana onkin myyntitulojen jakaminen investointiin osallistuneiden kesken.

 

Kuva 2. Investoinnin elinkaari

Investoinnit jakamistalousperiaatteella voivat olla eräs tulevaisuuden mahdollisuus nopeuttaa uusien teknologioiden käyttöönottoa suomalaisessa teollisuudessa. Yritystenvälisissä sopimuksissa on kirjattava erilaiset pelisäännöt investointien eri elinkaarivaiheissa.

Millaisia mahdollisuuksia jakamistalous tuo yritysten horisontaaliseen yhteistyöhön yritysten arvoketjuissa?

Perinteinen malli arvoketjussa

Kuva x esittää perinteistä ja yleisesti käytössä olevaa yritysten toimintamallia. Jokainen yritys rakentaa oman arvoketjunsa tavalla tai toisella. Arvoketju koostuu peräkkäisistä ja rinnakkaisista toiminnoista, joiden sisällä on erilaisia resursseja. Kuvassa 3 pallot 1-6 ja A-F.

Arvoketju pitää sisällään myös käsitteen SCM (Supply Chain Management). Vallitseva SCM paradigma on, että yritysten toimitusketjut kilpailevat keskenään ja se voittaa, joka rakentaa tehokkaamman toimitusketjun.

Perinteisesti yritysten on ollut käytännössä pakko rakentaa pysyviä toimitusketjuja, koska liiketoiminta edellyttää ehdottoman toimivia rakenteita, joilla kauppaa voidaan käydä mahdollisimman pienin kustannuksin ja mahdollisimman hyvällä toimitusvarmuudella. Yritysten arvoketjujen muutokset ovat yleensä hankalia ja aiheuttavat ongelmia ja kustannuksia. Siksi niitä muutetaan hitaasti. Toimivien rakenteiden kehittäminen on usein ajallisesti pitkä prosessi. Jokaisen ketjussa olevan yrityksen on ymmärrettävä oma osuutensa kokonaisuudessa. Sitten kun ketju on saatu viritettyä kuntoon, se toimii rutiininomaisesti ja toiminta on sujuvaa ja tehokasta.

Jakamistalousmalli arvoketjussa

Jakamistalous tuo uusia mahdollisuuksia yritysten arvoketjujen rakentamiseen. Voidaan ajatella, että yritysjoukko rakentaa arvoketjut, jotka käyttävät toistensa resursseja joissain sopivissa kohdissa (kuva 4). Yhteiskäytössä olevien resurssien määrittely on aina tapauskohtaista. Resurssiportfolion (Mitä kannattaa jakaa ja milloin? - Yrityksen resurssiportfolio) vasemman alanurkan resurssit ovat helpommin jaettavissa.

Kuva 4. Jakamistalousperiaatteen soveltaminen arvoketjuissa

Yhteisiä toimintoja voi olla lukuisissa eri toiminnoissa kuten esimerkiksi:

  • Ostotoiminta
  • Myyntitoiminta
  • Sisääntulo- ja lähtölogistiikka (inbound ja outbound)
  • Kunnossapito
  • Koulutus, opastus
  • Tutkimus
  • Toiminnan kehitys

Edellä mainittujen toimintojen sisällä voi olla kuitenkin sekä jaettavia että ei-jaettavia alatoimintoja ja resursseja.
Toimintojen jakaminen yritysten kesken voi mahdollistaa edistyneempien teknologioiden soveltamisen arvoketjuissa. Esimerkiksi voisi ajatella, että yhteinen logistiikkakeskus mahdollistaisi automaatiotason noston valmistus- ja varastologistiikassa. Tämä malli edellyttäisi, että kaikilla osallistuvilla yrityksillä on yhteensopivat tietotekniset- ja fyysiset järjestelmät. Etuna olisi investointi-, käyttö- ja opiskelukustannusten jakaantuminen ja sitä kautta kannattavuuden lisääntyminen.

<< Palaa SHARE-loppuraportin pääsivulle