Sign In

SHARE - Industry sharing platform for boosting transition towards circular economy

Mitä kannattaa jakaa ja milloin? - Yrityksen resurssiportfolio

Mitä yrityksissä voidaan jakaa? - Jakamistalous ja teollisen yrityksen resurssikartta

Teollisen yrityksen resurssit voidaan jakaa neljään pääluokkaan:

  1. ihmiset
  2. koneet ja laitteet
  3. kiinteistöt
  4. materiaalit

Nämä puolestaan voidaan jaotella usealla eri tavalla. Kuvassa 1 resurssit on luokiteltu eräällä tavalla.



Yritykset voivat keskenään jakaa periaatteessa mitä tahansa resursseja. Lisäksi yritykset voivat hankkia resursseja ulkopuolisilta palveluntarjoajilta ja alihankkijoilta.

Teollisuudessa on perinteisesti ollut tapana hankkia omaan omistukseensa ja hallintaansa kaikki tärkeät resurssit. Erilaisten toimintojen ulkoistamista on kuitenkin harjoitettu aina jossain määrin monestakin eri syystä. Nykyinen teollinen paradigma on tässä suhteessa muutoksessa. On jo yrityksiä, jotka jo lähtökohtaisesti hankkivat valtaosan resursseistaan ulkoa. Mm. Aasiassa on puolijohdeteollisuudessa yleistynyt ns. Fabless toimintamalli https://en.wikipedia.org/wiki/Fabless_manufacturing, jossa brändin omistaja keskittyy markkinoiden valtaamiseen tavalla tai toisella. Kaikkinainen tuotekehitys, tuotesuunnittelu, valmistus ja logistiikka ostetaan palveluna niihin keskittyneiltä yrityksiltä. Esimerkiksi kännykkäteollisuus on lähes täysin standardoitunut tästä syystä ja sitä kautta hinnat ovat alhaisia ja mahdollistaa maailmanlaajuisen kaupan.

Kuljetusmaailmassa on 4PL logistiikka (fourth-party-logistics) on yleistynyt voimakkaasti https://en.wikipedia.org/wiki/Logistics. Siinä 4PL operaattorilla ei ole omia resursseja ollenkaan, vaan hän organisoi, koordinoi ja johtaa eri palvelun tarjoajilta hankittuja resursseja asiakkaansa hyväksi. Tuore esimerkki liittyy Suomen taksijärjestelmän uudistukseen, jossa nämä 4PL operaattorit sopivat asiakkaan kanssa hinnat ja palveluehdot ja tekevät sitten sopimukset yksittäisten taksikuljettajien kanssa.

Rakennustoiminnassa Fabless-mallia on käytetty pitkään. Alalla on olemassa isoja yrityksiä, joilla ei ole omia resursseja, mutta he tekevät asiakkaan kanssa sopimukset ja kilpailuttavat rakentamisen ja pilkkovat sen pieniin palasiin. Teollisuus on menossa kohti Fabless-mallia vääjäämättä. Merkittävä tekijä on erikoistuminen. Automaatio- ja muut tuotantoteknologiat kehittyvät jatkuvasti monimutkaisempaan suuntaan samalla tehostuen. Varsinkin pienten yritysten on lähes mahdotonta aloittaa minkäänlaista valmistustoimintaa ja siinä toimivan globaalin alihankintaverkoston olemassaolo on keskeinen ratkaisu liiketoiminnan pyörittämiseen.

Tässä teollisuuden kehitystrendissä jakamistalous on erityisen varteenotettava toimintamalli, jolla melko nopeasti saadaan uutta teknologiaa tuotantotoimintaan. Robotiikka, automaatio, 3D-tulostus, keinoäly ja monet muut uudet teknologiat ovat erittäin hankalasti ja työläästi opittavia asioita, joissa jakamistalous tarjoaa aivan uusia ratkaisumalleja soveltamiseen.

Asiakasrajapinnassa voidaan nähdä mahdollisuuksia yhteisten resurssien jakamiseen monilla eri tavoilla. Myyntivarastot ja jakelulogistiikka tarjoavat mahdollisuuksia yhdistää voimavaroja tehokkaasti. Erilaiset allianssit, joissa yritykset rakentavat yhteisen tarjontaportfolion markkinoille, mahdollistavat toisiaan täydentävien tuoteperheiden tarjonnan asiakkaille.

Toimittajaverkoston osalta on mahdollista rakentaa usealle yritykselle ainakin jossain määrin yhteinen toimittaja- ja alihankintaverkosto. Tätä kautta saadaan toimittajille lisää volyymia ja sitä kautta kustannustehokkuutta, joka näkyy hinnoissa. Yhteinen verkosto tarjoa myös mahdollisuuksia uuden tyyppisten kommunikaatioalustojen kehittämisen ja pyörittämisen.

Mitä kannattaa jakaa ja milloin? - Yrityksen resurssiportfolio

Kuvassa 2 on pelkistetty nelikenttä resurssien luokittelemiseksi sen mukaan, voidaanko niitä jakaa muiden kanssa ja toisaalta voidaanko käyttää muiden yritysten jakamia resursseja. Kuvan vasen alanurkka koostuu resursseista, joita periaatteessa voidaan helpoimmin jakaa muiden yritysten kanssa. Sen sijaan oikea ylänurkka koostuu resursseista, joita ei jaeta muiden yritysten kanssa.


Kuva 2. Yrityksen resurssiportfolio

Kuvassa 2 on luokiteltu yrityksen resurssit sen mukaan, mikä on niiden merkittävyys liiketoiminnalle ja toisaalta millaista osaamisvaatimusta/erikoistuneisuutta ne edustavat.

Resurssien sijoittelu matriisiin on yrityskohtaista. Täysin yleispätevää esitystä ei ole mahdollista tehdä.

Resurssien liikuttamiseen yritysten välillä on useita eri mekanismeja.

  1. Ulkoa hankittaessa käytetään yleisesti henkilö- ja konevuokrausfirmoja, joista saadaan resursseja tarpeen mukaan. Tällöin työvaiheet tehdään oman työnjohdon alaisuudessa omissa tiloissa. Alihankinnat ovat myös yleinen tapa resurssien hankintaan. Tällöin alihankkija tekee sovitut työvaiheet omissa tiloissaan oman työnjohdon alaisuudessa.
  2. Jakamistalousperiaatteella resursseja otetaan muista yrityksistä omaan käyttöön. Tässä on myös useita erilaisia toimintamalleja. Resursseja voidaan siirtää toiselta yritykseltä omiin tiloihin tai resursseja voidaan käyttää toisen yrityksen tiloissa. Resurssien käyttö voi tapahtua joko toisen yrityksen ja oman yrityksen työnjohdon alaisuudessa.
  3. Jakamistalousperiaatteella resursseja annetaan jonkun muun yrityksen käyttöön. Siinä on myös kaksi päätapaa. A) Voidaan ottaa jonkun muun firman työvaiheita tehtäväksi omissa tiloissa oman työnjohdon alaisuudessa tai B) luovuttaa omia resursseja jonkun muun firman käyttöön heidän tiloissaan ja heidän työnjohdon alaisuudessa.

Kohdan 1 mekanismit ovat yleisiä ja ne hallitaan kaikin puolin lainsäädännöllisesti ja sopimusteknisesti.

Kohdan 2 mekanismit ovat ongelmallisia. Työehtokysymykset, palkkausasiat, työturvallisuusasiat, vakuutukset ja muu riskien hallinta, IPR- ja tietoturvakysymykset, jne. voivat olla sopimusteknisesti hankalia.

Kohdan 3 mekanismeista A-vaihtoehto on myös lainsäädännöllisesti ja sopimusteknisesti kohtuullisen selkeä. IPR- ja tietoturvanäkökulmat voivat olla ongelmallisia. 3B-vaihtoehto on samalla tavalla ongelmallinen kuin kohta 2.

Jakamistalousidean soveltaminen kohdistuu kohdan 2 ja 3 asioihin. Rationaalisesti ajatellen hyötyjä on monenlaisia. Mutta toisaalta on melkoinen määrä soveltamista jarruttavia asioita.

Erityistä tarkkuutta vaaditaan strategisten resurssien osalta. Niitä ei voi jakaa eikä niitä voi ottaa ulkoa. Rutiiniresurssien hankinta on yksinkertaisinta ja vähiten riskialtista.
 

<< Palaa SHARE-loppuraportin pääsivulle