Sign In

SHARE - Industry sharing platform for boosting transition towards circular economy

Miten arvoa luodaan ja jaetaan verkostossa?

​Kiertotalouden yksi keskeinen onnistumisen ehto liittyy ekosysteemien toimivuuteen ja siinä tapahtuvaan arvonmuodostukseen. Perinteisistä, keskitetysti johdetuista teollisuuden arvoketjuista poiketen kiertotalouden ekosysteemit lähtevät useimmiten rakentumaan toisiinsa löysästi kytkeytyvistä organisaatioista, joiden toiminnot linkittyvät toisiinsa materiaalivirtojen kautta yli perinteisten toimialarajojen. Eritoten liikuttaessa kiertotalouden ulkokehällä – materiaalien kierrätyksessä, uudelleenkäytössä, materiaalien ja resurssien arvon säilyttämisestä ja jalostamisesta sekä lopulta energian tehokkaassa ja ympäristöystävällisessä talteenotossa – kiertotalouden tavoitteiden saavuttaminen voi olla varsin haasteellista. Onnistuminen edellyttääkin uudenlaisten toimijasuhteiden rakentamista ja olemassa olevien verkostojen merkittävää uudistamista. Lisäksi kiertotalouden läpimurto edellyttää tuotteiden, palveluiden sekä erityisesti uusien liiketoimintamallien innovointia. Innovointi ei voi kuitenkaan tapahtua siiloissa vaan toimialat ylittävien ratkaisujen kehittäminen vaatii toimialat ylittävää yhteistyötä: yhteistyöverkostojen rakentamista ja uusien toimintamallien luomista. Kiertotaloutta edistävien verkostojen ja ekosysteemien rakentaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Yksi merkittävä haaste löytyy oikeanlaisten kumppaneiden hankkimiseen ja verkoston rakentamiseen (verkosto-design). Menestyvien innovaatioiden synnyttäminen ja käyttöönotto vaativat eri osaamisten yhdistelyä, joten ensimmäinen askel innovoinnin aloittamiseksi on keskeisten sidosryhmien kartoitus ja verkoston rakentaminen. Vakiintuneiden kumppanien välinen yhteistyö riittää harvoin uusia arvoketjuja edellyttävien kiertotalousinnovaatioiden synnyttämiseksi. Tästä syystä verkosto-designin merkitys innovaatioiden synnyttämisessä on erityisen korostunut juuri kiertotalouden tapauksessa.

Toisena haasteena voidaan nähdä tarve entistä avoimempien yhteistyökäytäntöjen muodostumiselle verkostossa. Innovaatioiden syntyminen verkostoissa edellyttää tiedon jakamista verkoston osapuolten välillä. Yhdistämällä eri organisaatioiden erityisosaamisia on mahdollista luoda parempia ratkaisuja kuin mihin kukaan pystyisi omin voimin. Verkoston keskeisten toimijoiden tulee pyrkiä varmistamaan, että oleellinen tieto ja osaaminen saadaan tunnistettua ja välitettyä muille, jotta eri ajatusmalleja saadaan törmäytettyä ja tällä tavoin luotua mahdollisuuksia uusien oivallusten syntymiselle. Tiedon välitystä voidaan edistää muodollisilla toimintamalleilla sekä luomalla ekosysteemin osapuolien välille läheisiä suhteita ja yhteisöllisyyttä.

Jotta yhteistyön olisi pidemmän päälle mielekästä, sen täytyy olla hyödyllistä kaikille. Innovoinnissa syntyvän arvon oikeudenmukaisesta jakamisesta tulee siis huolehtia. Koska verkostot koostuvat useista osapuolista, jotka toimivat eri rooleissa ja eri lähtökohdista käsin, haettavat hyödyt voivat vaihdella merkittävästi. Yhdelle se voi tarkoittaa mahdollisuutta päästä eroon materiaalista, jonka hävittäminen olisi muutoin maksullista, toiselle liiketoiminnan kasvattamista uutta teknologiaa hyödyntämällä, ja kolmannelle uudenlaisten tuotteiden tuomista markkinoille. Yhteiskehittämällä kiertotalouden liiketoimintamalleja on mahdollista varmistaa win-win-tilanteen syntyminen kaikkien osapuolten kesken ja luoda jaettua ymmärrystä luotavasta arvonlisästä ja sen jakautumisperiaatteista. 

 

Ymmärrystä casien kautta: Aquaponics, tuhkan hyötykäyttö sekä paalimuovin kierrätys

SHARE-hankkeessa olemme paneutuneet näihin kiertotalouden ja kiertotalousinnovaatioiden edistämisen haasteisiin erilaisten case-tutkimusten myötä. Urbaanin ruokatuotannon ja energiatuotannon teollista symbioosia illustroiva tutkimus asemoituu verkosto-designin ja hyötyjen, kustannusten sekä riskien jakamisen tematiikkaan. Tutkimuksen ytimessä on Aquaponicin (kasvihuoneviljelyn ja kalankasvatuksen yhdistelmä) ja energia- ja jätehuollon ympärille rakentuvan ekoklusterin toimintaedellytysten tarkastelu. Tutkimuksessa tunnistetaan ja mallinnetaan keskeiset verkoston jäsenet ja heidän väliset materiaalivirrat, sekä rakennetaan ymmärrystä arvon ja riskin muodostumisesta verkostossa. Tulokset osoittavat, että verkostossa muodostuva arvo liittyy kustannussäästöihin, yhteisinvestointeihin, jaettuun infrastruktuuriin sekä imagoarvoon. Sen toteutuminen kuitenkin edellyttää varsin kattavaa suunnittelua ja hallinnointia, uudenlaista ajattelutapaa, mittavia investointeja sekä täysin uudenlaisten verkoston rakentamisesta.

Tuhkan höytykäyttöön keskittyvässä tutkimuksessa puolestaan korostuvat tiedon jakamisen sekä hyötyjen, kustannusten ja riskin jakautumisen ulottuvuudet. Tutkimuksen fokuksessa on jätteenpolttolaitoksella muodostuvan pohjakuonan hyötykäyttö tienrakentamisessa. Analyysissä selvitetään erityisesti sitä, millä tapaa toiminnasta muodostuvat kustannukset ja höyty jakautuvat neljän organisaation muodostamassa ydinverkostossa. Reaaliprosessin kuvaus ja kustannuslaskelmat osoittavat, että pääasiallinen kustannusrasite kohdistuu yhdelle toimijalle ja tuhkan höytykäyttö on kannattamatonta. Kuitenkin vaihtoehtoiskustannuksiin perustuva analyysi osoittaa sen, että kiertotaloustoiminnan mukainen höytykäyttö on taloudellisesti kannattavampaa kustannussäätöjen muodossa kuin tuhkan loppusijoittaminen kaatopaikalle.

Paalimuovin kierrätykseen kohdistuva tutkimus asemoituu verkosto-designin ja arvonmuodostuksen leikkauskohtaan. Tutkimuksessa rakennetaan ymmärrystä niistä arvon muodostumisen mahdollisuuksista ja haasteista, mitä liittyy paalimuovijätteen uudelleenhyödyntämiseen ekosysteemin jäsenten keskuudessa. Tutkimustulokset osoittavat, että ekosysteemin jäsenet liittävät arvonmuodostuksen laskeviin kierrätyskustannuksiin, kierrätettävän materiaalin uusiokäyttöön sekä ympäristöhyötyihin. Haasteet puolestaan kulminoituvat käytätetyn paalimuovin erottelun ja säilyttämisen järjestämiseen, käytetyn paalimuovin likaisuuteen ja kuljetuskustannuksiin. Tutkimustulokset paljastavatkin yhden kiertotalouden keskeisen paradoksin: kierrätyksestä ja uusikäytöstä muodostuva arvo on suhteellisen helppo tunnistaa ja ymmärtää, mutta toteuttamisesta koituvien kustannusten jakaminen ja systeemin rakentaminen ovat varsin merkittäviä esteitä kiertotalouden toteutumiselle.

Lähteitä

<< Palaa SHARE-loppuraportin pääsivulle