Sign In

SHARE - Industry sharing platform for boosting transition towards circular economy

Miten haastelähtöinen innovaatio edistää jakamis- ja kiertotaloutta?

​Innovointi kiertotaloudessa on haastavaa, sillä kiertotalouden ratkaisut perustuvat monien eri toimijoiden yhteistyöhön. Yksittäisen organisaation näkökulmasta tämä tulee esiin siinä, että uusien ratkaisujen kehittäminen ei onnistu omin voimin vaan innovointi edellyttää sidosryhmien osallistamista eri vaiheissa. Nopeasti yleistyvä tapa kerätä laaja-alaista osaamista ja tuoreita näkemyksiä innovoinnin tueksi on muotoilla innovaatiohaasteita ja kutsua sidosryhmiä ratkaisemaan niitä. Haastelähtöinen innovaatio on parhaimmillaan tehokas yhteistyömuoto, joka luo ideoinnille ja ongelmanratkaisulle selkeän päämäärän ja rakenteen. Haasteita ratkomaan on mahdollista kutsua suuriakin määriä osallistujia suhteellisen pienellä vaivalla. Hyödyntämällä sähköisiä crowdsourcing- eli joukkoistamisalustoja osallistujien määrä voi kohota jopa suureksi. Esimerkiksi Lego-leluyrityksen Ideas-alustalla on lähes miljoona jäsentä ideoimassa ja valitsemassa uusia tuote-designeja.

Haastelähtöisen innovoinnin onnistumisen kannalta kriittisiä vaiheita ovat innovaatiohaasteen muotoilu sekä osallistujien ja käytännön toteutustavan valinta.

Haasteen muotoilu

Ratkaistavia innovaatio-ongelmia ilmenee myös perinteisessä organisaation sisäisessä tuote- ja palvelukehityksessä, mutta näitä harvoin muotoillaan selkeiksi innovaatiohaasteiksi. Sisäisessä kehitystyössä ongelmia tunnistetaan ja ratkaisuja luodaan jatkuvasti, nämä kaksi innovoinnin ja oppimisen peruselementtiä ovat kietoutuneet toisiinsa tiiviisti. Ratkaisuyritykset auttavat kehittäjiä ymmärtämään itse ongelmia paremmin, mikä vuorostaan ohjaa ratkaisujen etsintää. Siirryttäessä avoimempaan innovointimalliin ongelmien tunnistaminen ja ratkaiseminen erottuvat selkeämmin omiksi erillisiksi toiminnoikseen: jotta ulkopuoliset toimijat saadaan mukaan ratkaisijoiksi, ratkaistavan haasteen tulee olla etukäteen mietittynä. Haasteen muotoiluun tulisikin varata riittävästi aikaa, sillä se edellyttää kehityshankkeen nykytilan analysointia sekä vastaajien rooliin eläytymistä.

Hyvät haasteet ovat tarpeeksi suppeita ja yksiselitteisiä, sillä haasteiden ollessa laajoja tai monitulkintaisia on suuri riski, että ratkaisuehdotukset eivät ole soveltuvia. Haasteen muotoilussa tulee ottaa myös huomioon, että sen täytyy olla ymmärrettävä henkilöille, jotka tulevat eri taustoista kuin kehittäjät itse. Yleistajuinen pohjustus ongelman aihepiiriin ja teknisen erityissanaston välttäminen auttavat ratkaisijoita tehtävässään.

Osallistujien valinta

Keitä kutsua mukaan ratkaisemaan innovaatiohaastetta? Vastaus riippuu siitä, minkälaista osaamista ja tietoa haasteen pohtiminen edellyttää. Jos ratkaistavana on tekninen ongelma, edellytyksenä on tyypillisesti tietyn alan erityisosaaminen, jota löytyy todennäköisesti tekniikan alan yrityksistä sekä yliopistoista ja korkeakouluista. Mikäli haaste liittyy palvelusuunnitteluun, on taas tärkeää hakea kokemuksia asiakkailta ja loppukäyttäjiltä. Jakamis- ja kiertotalouden piirissä vaikeuksia tuottaa se, että ongelmat ovat harvoin yksinkertaisia ja yhden tietyn sidosryhmän ratkaistavissa. Uudet ratkaisut voivat edellyttää muutosta ekosysteemin kaikissa osissa ja näin ollen eri sidosryhmien osallistaminen laaja-alaisesti on tärkeää (Antikainen & Valkokari, 2016).

Mikäli tavoitteena on saada mahdollisimman innovatiivisia ratkaisuehdotuksia, osallistujajoukko kannattaa laajentaa ekosysteemin ydinjäsenten ulkopuolelle. Yksilöt ja organisaatiot eri toimialoilta ja eri taustoilla voivat tarkastella ongelmaa yllättävistä näkökulmista, koska alan vakiintuneet käytännöt ja ajatusmallit eivät ohjaa heidän ideointiaan. Esimerkiksi eri alojen opiskelijat ja start-upit voivat herättää vakiintuneet toimijat tarkastelemaan ongelmaa uusista kulmista. Kokoonpano on syytä ottaa huomioon jo haastetta muotoiltaessa, jotta osallistujia saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Pienen homogeenisen ryhmän on mahdollista päästä hyvinkin syvälliseen pohdintaan, kun taas laaja joukko eri sidosryhmiä soveltuu paremmin vapaaseen ideointiin ja kokonaiskuvan muodostamiseen.

Osallistujien motivaatioon on tärkeää kiinnittää huomiota (Ghezzi et al., 2018). Monet toimijat saattavat osallistua silkasta mielenkiinnosta aihetta kohtaan tai mieltymyksestä luovaan ongelmanratkaisuun. Toisten osallistumista ohjaa mahdollisuus liiketoiminnan kasvattamiseen kehitettävän innovaation ympärille tai tilaisuus yrityssuhteiden syventämiseen järjestäjän kanssa. Mikäli nämä eivät riitä osallistujien houkuttelemiseen, on mahdollista tarjota muita kannustimia, esimerkiksi rahallista palkintoa tai lupausta julkisuudesta ja mainehyödyistä parhaan idean esittäjälle.

Toteutustavan valinta

Riippuen ratkaistavan ongelman luonteesta, tavoiteltavista osallistujista sekä käytössä olevista resursseista, innovaatiohaasteen voi käytännössä toteuttaa monin eri tavoin. Sopivaa toteutustapaa voi lähteä hakemaan seuraavien kysymysten kautta.

Joukko vaihtoehtoisia ratkaisuja vai yksi kokonaisvaltainen ratkaisu?

Innovaatiohaasteet vaihtelevat sen suhteen kuinka paljon eri osallistujat vuorovaikuttavat keskenään. Innovaatiokilpailuissa haussa on tyypillisesti joukko vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia, joista haasteen järjestäjät valitsevat parhaan käytäntöön vietäväksi tai jatkokehitettäväksi. Esimerkkinä tällaisesta mallista on Yhdysvaltojen liittovaltion Challenge.gov-sivuston kautta järjestettävät ideakilpailut. Kukin osallistuja muotoilee ratkaisunsa itsenäisesti ja vuorovaikutus muihin osallistujiin loistaa poissaolollaan. Tällainen malli sopii tilanteisiin, jossa halutaan kartoittaa useita vaihtoehtoisia lähestymistapoja haastaviin luovuutta ja analyyttista näkemystä vaativiin kysymyksiin (Blohm et al., 2018).   

Toinen vaihtoehto on yhdistää useiden osallistujien osaamista yhden ratkaisun luomiseksi. Tämä on hyvä vaihtoehto erityisesti silloin, kun haaste on monimutkainen ja sen ratkaiseminen vaatii useiden osaamisalueiden yhdistelyä (Blohm et al., 2018). Tällaisessa tapauksessa kukaan yksittäinen toimija ei välttämättä ole kykeneväinen kehittämään ratkaisua itsenäisesti. Innovaatiohaaste voi koota tarvittavan osaamisen yhteen ja mahdollistaa yhden kokonaisvaltaisen ratkaisun syntymisen. Välimuodon vaihtoehto on antaa osallistujien valita paras ratkaisuehdotus esimerkiksi äänestämällä.   

Perinteiset työkalut vai digitaaliset alustat?

Haastelähtöinen innovaatio on yleistynyt erityisesti uusien digitaalisten alustojen käyttöönoton myötä. Digitaaliset alustat voivat a) yhdistää ratkaisuja hakevia organisaatioita mahdollisiin ratkaisijoihin, b) välittää tietoa haasteista ja kerätä ratkaisuehdotuksia, sekä c) mahdollistaa virtuaalisen yhteistyön ratkaisijoiden kesken (Paajanen, 2017). Taulukkoon 1 on kerätty esimerkkejä haastelähtöisen innovaation alustoista maailmalta. Alustojen etuna on mahdollisuus saavuttaa laajoja osallistujajoukkoja ja näin varmistaa parhaiden ratkaisujen löytymisen.   

Haastelähtöisessä innovaatiossa voi lähteä liikkeelle myös ilman digitaalisia alustoja, vaikkapa perinteisten työpajojen voimin. Kutsumalla kumppaniorganisaatioiden edustajat yhteiseen brainstorming-tilaisuuteen tai keräämällä ideoita yrityksen henkilöstöltä, on innovaatiohaasteisiin mahdollista vastata tuttuja menetelmiä hyödyntäen. Perinteisiä menetelmiä on mahdollista myös laajentaa yhdistelemällä niihin uusia elementtejä, esimerkiksi digitaalisia fasilitointimenetelmiä.

​Avoimen innovaation välittäjäalustoja​Agorize, Battle of Concepts, bluenove, CauseTech.net, Cross Innovation, Fraunhofer-Ideenportal, Get in the Ring, HYPE / HYPE GO!,
IdeaConnection, ideas4all, IdeaScale / IdeaBuzz, Imaginatik, Innoget, innosabi, Innovation Exchange, Innoversia, Kaggle, NineSigma / NineSights, Nosco, OPENiSME, Presans, yet2, 100% Open
​Joukkoistamisalustoja​Atizio, brainfloor, Brightidea, Chaordix, HeroX, Hypios CI, InnoCentive, OpenIDEO, Passbrains, Qmarkets, Spigit, Tricider
​Yhteiskehittämisen alustoja

​ENoLL, GitHub, HYVE, idClic, iMinds, IndustryHack,
jovoto, Nimble Bee

Taulukko 1: Haastelähtöisen innovaation alustoja (Paajanen, 2017).

Ideoita vai valmiita ratkaisuja?

Lisäksi on päätettävä asia kuinka pitkälle kehitettyjä ratkaisuja haasteella haetaan. Monesti haastelähtöisellä innovaatiolla haetaan uusia ideoita. Tämä on suhteellisen kevyttä osallistujille, mikä voi mahdollistaa suuretkin osallistujamäärät. Toisinaan tarve on kypsemmälle ratkaisulle. Osallistujia voi kutsua kehittämään uusia ratkaisuja tai tarjoamaan jo valmiita innovatiivisia ratkaisuja haasteen esittäjälle. Ratkaisujen kehittäminen käyttövalmiiksi vaatii kuitenkin paljon resursseja, joten osallistujien motivaatioon on syytä kiinnittää erityishuomiota. Joka tapauksessa ehdotusten lukumäärä jää varmasti alhaisemmaksi kuin pelkkien ideoiden tapauksessa. Ohjelmistokehityksessä suosittu haastelähtöisen innovaation muoto on hackathon, jossa haasteeseen vastatakseen osallistuvat tiimit ideoivat ja kehittävät lyhyehkössä ajassa (tyypillisesti 24 tuntia) toimivan prototyypin ratkaisustaan. Lupaavimmat prototyypit voidaan valita jatkokehitettäviksi ja pilotoitaviksi.

Lähteet
Antikainen, M. & Valkokari, K. (2016) “A Framework for Sustainable Circular Business Model Innovation”, Technology Innovation Management Review, Vol. 6(7), 5–12.
Blohm I., Zogaj, S., Bretschneider U. & Leimeister J.M. (2018) “How to Manage Crowdsourcing Platforms Effectively?”, California Management Review, Vol. 60(2), 122–149.
Ghezzi A., Gabelloni D., Martini A. & Natalicchio A. (2018) ” Crowdsourcing: A Review and Suggestions for Future Research”, International Journal of Management Reviews, Vol. 20, 343–363.
Paajanen, S. (2017) “Challenge Driven Innovation”, VTT White paper, https://www.vtt.fi/sites/SHARE/Documents/Challenge%20driven%20innovation_white%20paper.pdf.

<< Palaa SHARE-loppuraportin pääsivulle