Sign In

SHARE - Industry sharing platform for boosting transition towards circular economy

Miten jakamistalous voi toimia osana oppimisjärjestelmää?

​Yritysten oppimisjärjestelmä on monitahoinen kokonaisuus, jonka varassa yrityksen toiminta pitkällä tähtäimellä on. Yrityksen pitää jatkuvasti uudistua ja olla ajan hermolla monissa asioissa. Uusien teknologioiden kohdalla haaste on suuri. Nykyinen tilanne on, että internet-pohjaisia tietoteknisiä ratkaisuita tulee markkinoille kiihtyvällä vauhdilla. Lisäksi automaatio, robotiikka, keinoäly ja monet muut teknologiat jylläävät markkinoille. 3D-tulostus on ehkä merkittävin aivan uusista teknologioista. Puhutaan jopa uudesta teollisesta vallankumouksesta, joka kuitenkin lienee hieman liioiteltu ajan kuva.

Yleisesti lähdetään siitä, että yhteiskunta vastaa kansalaisten peruskoulutuksesta ja myös jatkokoulutuksesta. Vakiintuneiden teknologioiden osalta julkinen koulutusjärjestelmä pysyy tilanteen tasalla, koska teknologioiden kehittyminen on yleensä hidasta ja siihen ehditään reagoida. Kuitenkin uudet radikaalit teknologiat aiheuttavat ongelmia. Julkinen koulutusjärjestelmä jää helposti jälkeen näissä.

Kun tarkastellaan oppimisprosesseja teknillisissä oppilaitoksissa, niin opetus on ennalta suunniteltua tietyllä formaatilla toteutettua tehokasta toimintaa (kuva 1).

Perusoppiminen teknillisissä oppilaitoksissa

Perusopetus kulkee suunnilleen oheisen kuvan 1 mukaisesti.

 

Kuva 1. Oppimisprosessi oppilaitoksissa

  • Ensi vaiheessa oppitunnilla opettajan johdolla käydään läpi uutta asiaa vaikkapa lastuavaan työstöön liittyen. Tässä vaiheessa opiskelijalla on hallussa peruskäsitteitä, muttei osaamista.
  • Toisessa vaiheessa tehdään labraharjoituksia vaikkapa sorvilla. Ajetaan erilaisilla lastuamisarvoilla ja todennetaan tunnilla opetetun asian todenmukaisuus. Tapahtuu verifiointi ja siten opiskelijalle syntyy oppimiskokemus. Labraharjoituksilla simuloidaan yritystoiminnan todellisuutta.
  • Kolmannessa vaiheessa opiskelijan oppimiskokemus siirtyy hänen aivoissaan olevaan tietovarastoon. Tämä tietovarasto kasvaa opiskelun kuluessa jatkuvasti. Ja niin sitten kun valmistuu ammattiin, on tietovarastossa jo merkittävä määrä verifioitua, eli todennettua tietoa, jolle on suoraa käyttöä työelämässä. Tämän jälkeen opiskelu jatkuu uusilla asioilla.

Oppiminen yrityksissä

Oppiminen yrityksissä poikkeaa oppilaitosoppimisesta paljonkin. Oppiminen monipuolistuu ja se keskittyy kyseisen yrityksen asioiden oppimiseen.

Kuva 1. Oppiminen yrityksessä

Kun uusi suunnittelija tulee taloon, hän tuo mukanaan sekä itse oppimiaan asioita, koulussa opittuja asioita että myös mahdollisesti muissa yrityksissä opittuja asioita.

Yrityksessä oppiminen tapahtuu ensisijaisesti hakemalla piirustusarkistosta aiemmin suunniteltuja konstruktioita, joita kopioidaan seuraaviin suunnitelmiin. Lisäksi käytetään yrityksen suunnitteluohjeistoa ja kysytään työtovereilta mielipiteitä ja neuvoja. Tietoa haetaan myös yleisistä suunnitteluohjeistoista, laitetoimittajien luetteloista, ammattilehdistä ja muista yrityksistä. Lopulta saadaan kokemusta suunnitelmien toteutuksen jälkeen. Kokemustieto siirtyy yrityksen ja suunnittelijoiden tietovarastoon.

Esimerkkitapauksena 3D-metallitulostuksen nykyinen oppimistilanne

Tällä hetkellä 3D-tulostus on ongelmallinen julkisen koulutusjärjestelmän osalta. Erityisesti metallien 3D-tulostus on hankala tapaus. Koneet ovat kalliita ja metallitulosteisiin liittyy erittäin paljon teknisiä ongelmia, joita ei täysin hallita. Julkinen koulutusjärjestelmä on tältä osin jäänyt selvästi jälkeen kansainvälisestä kehityksestä. Suomessa on vain muutamia 3D-metallitulostimia. Jos aiotaan lisätä koulutusta ammattikorkeakouluissa ja teknillisissä yliopistoissa ja ammattikouluissa, tarvitaan melkoinen määrä 3D-tulostimia. Koneiden lisäksi tarvitaan 3D-metallitulostusta hallitsevaa opettajakuntaa ja koneiden käyttäjiä.

Oppilaitoksissa ei ole yleisesti vielä 3D-metallitulostimia, joten oppilaitosoppiminen ei ole mahdollista. Luennoilla voidaan kyllä käsitellä aihetta, mutta käytännön soveltava laboratoriovaihe puuttuu. Yrityksissä taas on tilanne, että piirustusarkistossa ei ole metallitulostuskonstruktioita eikä suunnitteluohjeistoa, joista ottaa oppia. Lisäksi kokemusta ei usein ole työtovereillakaan eikä yrityksissä ole metallitulostimia Suomessa, joten sitä kautta ei kokemusta saa. Usein siis tilanne on, että suunnittelijalla ei ole kokemustietoa 3D-metallitulostuksesta, eikä sitä saa mistään muualtakaan. Lisäksi on epäselvää, miten loppukäyttäjät markkinoilla suhtautuvat metallitulosteisiin, kuten että luotetaanko niiden laatuun kaikissa käyttöolosuhteissa.

Näistä syistä johtuen 3D-metallitulostaminen ei voi kovin nopeasti yleistyä teollisuudessa. Yleistymistä voi kiihdyttää lisäämällä tavalla tai toisella suunnittelijoiden osaamista aihealueelta.

Erilaisia jakamistalousperusteisia oppimisjärjestelmäratkaisumalleja

3D-metallitulostin on tähän sopiva esimerkkitapaus. Lähtökohtaisesti pitää löytyä joukko yrityksiä, jotka yhdessä sitoutuvat koneinvestointiin ja sen käyttämiseen. Investointi voidaan tehdä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  1. Yksi yritys hankkii koneen omiin tiloihinsa omalla rahoituksella. Muut yritykset sitoutuvat tietyllä rahasummalla osallistumaan investoinnin rahoitukseen jollain sopivalla mekanismilla. Sopimuksilla sovitaan koneen käytöstä niin, että jokainen yritys saa omaa rahoitusosuuttaan vastaavan määrä konetunteja käyttöönsä jossain ajassa.
  2. Yritykset perustavat erillisen yhtiön, jonka osakepääomalla hankitaan uusi kone. Sopimuksilla sovitaan koneen käytöstä. Kun yritys omistaa osakkeita, ovat ne myytävissä uusille tulijoille tilanteen mukaan. Yhtiö voi myös jatkossa hankkia lisää koneita ja saada pääomia rahoituslaitoksilta ja osakeantien muodossa myös nykyisiltä ja uusilta osakkailta. Koneen sijoituspaikkana voi olla erillinen tila, mutta se voidaan sijoittaa myös jonkin yrityksen tiloihin.

Koneen käyttövaiheessa syntyy erilaisia kuluja, jotka sopivilla mekanismeilla laskutetaan koneen käyttäjiltä. Osakkeenomistajilla olisi luonnostaan etuoikeus koneen käyttämiseen, mutta konekapasiteettia voi myös myydä ulkopuolisille oppimistarkoituksessa.

Tällaisessa oppimisympäristöideassa on tärkeää selkiyttää pelisäännöt kaikilta osin. On selkeästi otettava kantaa siihen, tehdäänkö koneella kaupallista alihankintatoimintaa vai onko kone tarkoitettu nimenomaan koulutustarkoitukseen. Jos toimintaan haetaan julkista rahaa tavalla tai toisella, tuntuu selvälle, että kaupallinen toiminta ei sovi kuvaan. Vääristää kilpailua.

<< Palaa SHARE-loppuraportin pääsivulle